Vauvakuumetta

Se on menoa nyt.
Ollaan jo pitkään pohdittu että Ellalle tarvittaisiin kaveri... ja meitä kovasti kiinnostaisi turbospringeri, eli käyttölinjainen englanninspringerspanieli.
Toiveissa olisi että koira olisi hivenen enemmän työhaluisempi, ja että erityisesti metsästysominaisuuksia löytyisi. Ellakin kyllä toimii lajissa kun lajissa, mutta sellainen terävä innokkuus tahtoo olla hakusessa.
Ja kun Ellan työura tahtoo olla enempi minun kanssa harrastaessa, niin Teemuhan on jäänyt ihan ilman koiraa ;o)
Oikeanlaisen kasvattajan löytäminen ei ole helppoa. Varsinkaan kun me olemme saaneet melkein neljä vuotta tukea, ohjeita ja koulutusta Ellan kasvattajalta. Joka on ollut aivan mahtavaa. Vaikkakin kyyti on ollut välillä kylmää (en koskaan unohda sitä kuinka eräänä kovin-kovin-hankalana agilitytreenikertana kasvattaja-Tiinan suusta parahti "Ihan epäreilua Ellalle!", kun toistin saman virheen ehkä viidennen-tai-kuudennen kerran =o)) Mutta rehellisyys maan perii, sanotaan. Arvostan rehellisyyttä ja avoimuutta.
Mutta siis, Tiina on ollut meille tukena ja turvana nämä vuodet, käyttäen tunneittain aikaa joka viikko ohjaten meitä eteenpäin. Kuinka moni kasvattaja jaksaa ja viitsii olla mukana kasvattiensa elämässä vuositolkulla? Ei moni.
Siispä suuri kiitos Tiinalle, ilman apuasi meillä ei olisi näin hienoa koiraa!
Mutta sitten siihen pentuasiaan. Eilen kävimme tapaamassa Kennel Fowl Reed's:in perhettä. Ja siellä pennuille tuoksuvaa, tuhisevaa pentuetta, sekä pentueen ihastuttavaa emää, Ella tämäkin nimeltään.
Niinpä, jos kaikki hyvin menee, Ella saa "pikkusiskon". Ja me Teemun kanssa nautimme ihanasta odotusajasta.
Tässä onkin pohtimista miten koti saadaan taas pentuturvalliseen kuntoon, ja mitä kaikkea kuuluikaan pienen pennun kasvatukseen. Ellan kanssa saatiin paljon oppia siitä mikä toimii ja mikä ei, ja tuloksethan puhuvat puolestaan; Ellasta on kasvanut oikein hieno koira, josta voi olla ylpeä.
Ja jos vaan itse muistaa olla Johdonmukainen ja Selkeä, niin uskon että tästä uudestakin tulokkaasta tulee Loistoyksilö.

Äiti Ella

Pentu pentu pentu

Teemua katsellen

Spanielien päiväunet, varsin tutussa asennossa...

Uni yllätti maitobaarissa

Hiihtoretkellä

On ihanaa kun aurinkoinen paistaa. Ja onneksi pakkanenkin vähän hellitti eilisistä lukemista. Oli meinaan ihan pirun kylmä. Siinnä meinasi spanielinkin tassut jäätyä kun ulos lähti.
Mutta tänään siis yhtälailla kaunis, aurinkoinen keli, ja about 5 astetta pakkasta. Otimme sukset menopeliksi ja suuntasimme metsään.
Hiihtelimme omia, ja välillä vähän peuran-polkujakin pitkin, melkein kaksi tuntia. Ella mennä touhotti iloisena vaikkakin tassuihin paakkuntuva lumi vähän jarrutti menoa.
Metsässä oli paikoin oikein highway:itä, kun peurat olivat matkanneet samaa polkua ruokintapaikalle. Vaikka jälkiä olikin, niin itse eläimet pysyttelivät näkymättömissä.
Ja mukavaa oli. Mutta saas nähdä miten kroppa kestää tämän illan step-jumpan hiihdon jälkeen...
Aiemmin tällä viikolla agilitytreeneissä tehtiin kakkos-luokan rataharjoitusta. Ekalla yrittämällä ohjasin Ellan ulos radalta (käteni osoitti ihan käsittämättömän laajasti vasemmalle, vaikka etenemä piti olla oikealle... ). Koira seurasi ohjausta hienosti, mukaanlukien sen ulos-ohjauksen. Vauhti oli hivenen hiljaisempaa kuin viime aikoina. Lienee juoksujen jälkeistä vaisuutta.
Tokalla yrittämällä kokosin itseni, ja tehtiin oikein hieno ja puhdas ratasuoritus. Nyt pitäisi ottaa tehostetusti kontaktitreenejä ja pujottelussakin on vielä hieromista.
Seuraaviin kisoihin on jo ilmoittauduttu. Tavoitteena puhdas rata.

Tokotreenien aloitus

Toko. Niinpä.
Lajin harjoitteluun ei periaatteessa tarvita suuria, mutta siltikin se tuntuu niin vaikealta. Aloittaminen näet. Se, että viitsisi alkaa harjoittelemaan, ja että jaksaisi työstää asioita.Siinnä tahtoo käydä niin että harjoittelut jää pelkälle perustottelevaisuuden tasolle.
Edellä olevasta voi päätellä että meidän harjoitukset on jääneet taka-alalle. Niinkin heikoilla ollaan, että kun tänään ennen vuoden ekoja treenejä (parempi myöhään kun ei milloinkaan..?) otin pienet etukäteissulkeiset, niin Ella ei osannut edes istua käskystä. Khöm. Ja huppista!
No, ei siinnä muuta auttanut kun lähteä harjoituksiin. Treenejä jatkettiin Katja Karhisen ohjauksessa pienellä ryhmällä, jonka kanssa treenattiin jo syksyllä.
Porukka koostuu erilaisista paimenkoirista ja sitten joukossa on yksi walesinspringerspanieli.
Ja jos sitä springeriä ei ihan ulkonäön perusteella erottaisi joukosta, niin käytös sen kuitenkin paljastaa.
Ella tulee ja menee Ellamaiseen tapaan - kaikessa rauhassa ja vähän poissa olevan oloisena. Vierasta kenttää pitää ihmetellä ja haistella. Näistä lähdetään.
Suureksi yllätyksekseni pienen tapailun jälkeen tapahtuu kummia. Tyttö muistaa sittenkin mistä on kyse. Seuraamisen harjoitteluun saisi käyttää aikaa ja oivallusta, Ella tahtoo tulla perässä sivulla kulkemisen sijaan. Mutta moni muu asia menee hienosti. Sain uusia ohjeita hypyn jälkeiseen paikallaanolon harjoitteluun (Ella hyppää nätisti, jää paikoilleen - mutta on herkkä liikkumaan siinnä vaiheessa kun minun pitäisi siirtyä koiran viereen). Uusin ohjein hetken harjoittelun jälkeen koira pysyi liimattuna paikallaan "seiso"-käskyllä. (Tätä piti kotonakin demonstroida, sillä isäntä on täysin vakuuttunut että koira ei osaa koko komentoa)...
Luoksetuloon saatiin vauhtia kun emäntä katosi näkyvistä, ja paikallaanolokin sujui mallikkaasti (tässä meidän haasteena yleensä on se hetki kun koiran luo on palattu, Ella nousee herkästi istumaan ennen käskyä). Tähänkin olen saanut Katjalta ohjeistusta, jota pitäisi nyt harjoitella.
Mutta siis kaiken kaikkiaan, olin positiivisesti yllättynyt treenien kulusta, meni paremmin kuin mitä odotin. Mahtavaa!
Siitä tulikin mieleeni että josko sitä alkaisi katselemaan seuraavaa koetta...
...ja kun Ella muutenkin on nykyään reippaampi, eikä arastele luoksepäästävyydessäkään, niin pitäisiköhän sitä katsella joku sopiva näyttelykin...
Mistä mieleeni putkahti kun tässä päivänä eräänä juttelin Elinan kanssa Fannystä; joku tuomari oli ollut sitä mieltä että koira, (joka on yhtälailla pilkukas kuin meidän Ella) on värivirheellinen, kun sillä on liikaa pilkkuja! Värivirheellinen! Mihin sitä nyt spanieli pilkuistaan pääsisi???

Hyvää uutta vuotta

Elmaneiti on säännöllinen tyttö. Puolen vuoden välein walesinspringerineidolle tulee juoksut. Jotka osuvat aina jouluksi. Se on vähän niinkuin joululahja noutajaherroille, joiden kanssa kyseinen aika vuodesta usein vietetään.
Nuorempi noutaja tekisi kovasti mielellään Ellan kanssa spanielilabbiksia, mutta ei kun ei. Eikäpä Elmaneitikään kovin kaino tyttö ole - päinvastoin.
Tarjoaa itseään (tyrkyttäen jopa) myös vanhemmalle herralle, joka on joulunakin vailla kulkusia. Siinnä on Ossiparalla ihmetteleminen; miksi ihmeessä samainen koira käyttäytyy kaksi kertaa vuodessa kuin Kiimainen Narttu, ja loppuvuodesta on kuin hyeena..? Ota noista nyt sitten selvää.

Ennen juoksujen alkua ehdittiin pyörähtää yksissä kisoissakin. Tuloksena oli ekalta radalta hylkäys, Ella kun oli huomattavasti paljon eloisampi ja walesinspringerimäisempi (lue: äärimmäisen viihdyttävä) kuin minä. Eräs hyppy tuli kierrettyä ympäri, ympäri, ympäri ja ympäri useampaan kertaan ennenkuin siitä saattoi hypätä yli.
Tokalta radalta otimme kaksi virhettä, juuri niistä samoista asioista mistä tuli vikoissa treeneissäkin palautetta (ne kontaktit, ne kontaktit). Peiliin katsomisen paikka.
Mutta muuten olin tyytyväinen, Ella teki vauhdista rataa hyvillä mielin ja noudatti ohjausta nätisti.

Tällä viikolla päästiin ekoihin treeneihin juoksujen jälkeen. Ja eipä nuo juoksut ole juurikaan vaikuttaneet vauhtiin taikka intoon. Harjoitukset meni varsin hienosti. Ja kun treenien jälkeen käytiin metsä-peltolenkillä yhdessä treenikavereiden kanssa, niin että koiruudet sai juoksennella yhdessä vapaana, niin olihan siinnä walspoilla hauskuutta.

Mitäs sitten tänä vuonna? Tavoitteena olisi aloittaa agilityn kisakausi helmikuussa, kisoja näyttäisi olevan mukavasti peräkkäisinä viikonloppuina. Saataisiin vähän rutiinia kisoihin. Agilityssä tavoite olisi päästä kakkosluokkaan, ja ehkäpä saada joku puhtoinen nollatuloskin sieltä.
TOKO treenit alkaa ensi viikolla, joten päästään hiomaan niitäkin kuvioita. TOKO:ssa tavoitteena olisi päästä avoimeen luokkaan.
Eiköhän tässä ole meille tarpeeksi.