Sapelihammastiikeri

Lili, sapelihammastiikeri
(vai oliko se spanieli ja peuransarvi)

Lilin ja Ellan syystuumailutauko

Mä häntääni vain heilutin...

Perjantai-illan kevennykseksi

Tätä katsellessa pitää hyräillä Leevi and the Leevingsin biisiä jonka sanat menee jotenkin näin:

"sun villakoirasi nimi oli Rin Tin Tin, typerä piski joka murisi mulle,

hölmöksi tunsin minä itsenikin,

vaikka kaikesta halusin puhua sulle, mä häntääni vaan heilutin..."

 

Speedy Agiliitäjä ja Ampparin uhri

Vauhtia!
Sitä riitti tänään, kun starttasimme Ellan kanssa BATin agilitykisoissa.
Otin alun varman päälle, kun monessa kisassa ollaan otettu eka virhe heti alussa.
Ekan osuuden jälkeisestä käännöksestä oli vuorossa suora; puomi, rengas ja putki. Oikein näki kun Ella intoutui, tyttö lähti kuin ohjus eteenpäin, suorittaen kaikki esteet mallikkaasti. Ja matkaa jatkettiinkin jonkun matkaa varsin mallikkaasti, kunnes olin itse liian hidas. Ja kun ohjaaja ei kerro, niin koirahan päättelee. Eikä se koiran päätelmä ole aina sama kuin mitä tuomari on suunnitellut. No. Ratasuorituksesta tuli hylätty, mutta meillä molemmilla oli naama kuin Hangon keksi - selkeesti näki että Ellalla oli superkivaa, ja minuahan se vaan nauratti!
Ennen tokaa rataa paikalle saapui isäntä. Eikä se ollut suorituksen kannalta hyvä juttu; toinen rata meni aivan pipariksi, kun Ella lähinnä ihmetteli että mihinkähän se isäntä meni. Yrityksestä huolimatta en saanut Ellaa hanskoihin, ja päätin jättää radan kesken.
Lili kävi viettämässä aamupäivän ampumaradalla haulikon paukkeeseen tottumassa. Muuten homma oli mennyt hienosti, mutta ampumaharjoitusten jälkeen pikkuneiti oli käynyt valitettavasti liian lähellä amppareita. Osumia oli tullut molempiin päihin, ja agilityradalle saapuikin apea pikkuneiti toinen silmäkulma turvoksissa. Ampparien pistot olivat jopa saaneet reppanan oksentamaan. Tämä oli jo toinen kerta vähälle aikaa, joten toivottavasti oppi menisi perille, amppareiden ja mehiläisten lähelle ei kannata mennä...

Agiliitäjä ja sen avustaja

Kuvia viime viikonlopun kisoista, Kiitos Jukka Pätyselle luvasta käyttää kuvia blogissa.

TÄÄLTÄ TULLAAN!
kuva: Jukka Pätynen

Huomio Ellan lentoasentoon (takajalat!), ei siihen väsyneen näköiseen ohjaajan.
kuva: Jukka Pätynen
 

Ella A-esteellä
kuva: Jukka Pätynen

Heikossa hapessa

Viime lauantaina meillä oli Ellan kanssa buukkaus Kivikon agilitykisoihin. Osallistujia oli etukäteistiedon mukaan tasan kaksi meidän luokassa (tää oli kyllä ennätys!) ja kun kisaamaan päästiin niin voitiin todeta että se toinen kisakumppani olikin jo luovuttanut. Joten ei olisi tarvittu muuta kuin hyväksytty ratasuoritus, niin olisi päässyt kultapallille.
....mutta. Perjantaina meillä oli työpaikan kemupileet, ja kun skumppaa tuli nautittua vähän enemmän kuin tarvitsisi, niin kunto lauantaina oli Heikko. Hyvin heikko.
Onnistuin kyllä raahautumaan radalle, kisat kun oli iltapäivällä, mutta siihen se sitten jäikin. Käytiin me kyllä juoksemassa radalla, mutta eihän siitä mitään tullut. Muuta kuin yleisön sympatiat, Elmaneiti nimittäin kyllä osaa tulkaa minun tunnetilat ja käyttäyy sen mukaisesti. puuhhhhhhhh

Lady LiLuu laiturilla

Kaikki tytöt huilii yhdessä läjässä

Metsästyskoulutusta Norrbyssä

Lili tormakkana, valmiina töihin

Vietimme elokuun viimeisen viikonlopun kertakaikkisen hulvattomassa seurassa Norrbyn kartanolla imien oppia spanieleiden metsästyskoulutuksesta. Tämän ihanan viikonlopun meille järjesti Lilin kasvattaja, ja kouluttajana meillä toimi Lilin isän, Wallun, isäntä Timo Ritola.

Koirajengissä oli Lilin sisaruksia ja pari koiraa edellisestä pentueesta. Ella oli kyllä mukana, mutta sai vaan seurata touhuja, kun ei ole juurikaan tullut sen kanssa harjoiteltua hakuhommia. Ja olihan paikka aivan ihana walesinkin olella, sai juoksennella pellolla ja käydä uimassa - ja tietty viettää aikaa isäntäväen kanssa.

Lauantai helli meitä mitä ihanimmalla auringonpaistella. Päivä aloitettiin koiriin tutustumalla, ja koulutuksissa edettiin kunkin koiran nykytilannetta silmällä pitäen. Oli todella mielenkiintoista seurata koirakoiden työskentelyä.

Timo opastaa, ja kuulolla ollaan...

Oppia kuulemassa

Illalla halukkaat pääsivät sorsalle. Minä vietin sillä välillä aikaa naisväen kanssa saunoen ja rupatellen, siinnä samalla pikkuhiljaa valmistellen juhla-illallista. Ja voi pojat että meillä oli hauskaa! Siinnä sitä taas elämä piteni monella vuodella nauraa tyrskyessä.  Myöhäisillallisen jälkeen siirryimme baarin puolelle lystin pitoon. Ilta oli pitkälti aamun puolella, kun totesin että olisi ehkä viisainta lähteä yöpuulle ennen auringonnousua..

Teemu ja Lili, sävy sävyyn ympäristön kanssa

Harjoituksia seuraamassa

Kaikesta ilonpidosta huolimatta porukka heräili reippaasti uuteen aamuun. Ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen suuntasimme taas pellolle harjoituksiin. Rinta rottingilla voin todeta että meidän pikkuneiti teki mielettömän hienoa työtä isäntänsä kanssa. Niin se vaan työ tuottaa tuloksia =o)
Linnut saatiin ajettua ylös nätisti, ja näin Lilille ammuttiin ihka ensimmäiset fasaanit!
Treeniä riitti iltapäivään saakka. Sen jälkeen nautimme vielä hyvästä seurasta ja ruoasta, ennenkuin oli aika valmistautua lähtöön.
Mieli oli (ja on yhä) hyvä. Tutustuttiin ihaniin uusiin ihmisiin, saatiin paljon oppia ja palautetta ja voitiin todeta että suunta on oikea. Pikkuneidistä on kuoriutumassa oiken lahjakas metsästyskoiran alku.

Liliä jo nukuttaa...

Kiitos kaunis Pialle ja Villelle, sekä koko joukolle, olihan vaan mahtava viikonloppu!