Juoksuista aikaa

Väinämöinen, in love

Ellan kolmannet juoksut alkoivat viime viikon lopulla. Näitähän ollaan jo odoteltu, viime juoksuista kun on kulunut puolisen vuotta. Viikon lopulla meille kylään tulivat myös Ellan lempikaverit; Ossi ja Väinö.
Kolmiodraama oli valmis. Ellan mielestä alfauros Ossi on ihana. Leikattuna uroksena Ossi pitää Ellaa lähinnä ärsyttävänä maanvaivana. Hetkittäin pojan mielessä kuitenkin taisi pilkahtaa jonkinlainen hämärä muisto herkkutuoksuista joita Ella erittää. Aivan kun poika olisi tuuminut, että jotain erikoista tässä tuoksussa on, en vaan juuri nyt muista mitä...
Väinö taasen... No Väinö parkahan on järjettömän hullaantunut Ellan sulotuoksuihin. "Oi Ella, Ella, oi Ella Ella, sä lupasit olla mun omani..." Ellan mielestä Väinö ei ole sulhasehdokas, ainoastaan leikkikaveri.

Näin viikonloppu ja alkuviikko on sujunut koirien edesottamuksia seuratessa. Iltaisin koirat ovat olleet äärettömän väsyneitä, kun on pitänyt touhuilla koko päivän. Lenkitkin on raskaita lumessa tarpomisen kuluttaessa energiaa.
Minä olen lomaillut tämän viikon. Ollaan nukuttu pitkään, käyty pitkillä lenkeillä ja vaan olla öllötetty. Se se on mukavaa.

Hyvää Joulua!

Koska se pukki oikein tulee...?

Talvipäivä valkoinen, meille koitti huurteinen.

Pakkasukko maan jo jääti, ihmiset sisälle hääti.

Alkoi tuoksumaan piparit, tortut, kaikki jouluiset herkut.

Vihreä kuusikin sisälle tuotiin, glögiä kuumaa juotiin.

On aika rauhoittua Jouluiseen tunnelmaan,

pysähtyä hetkeksi nauttimaan!

Rauhallista Joulua toivottavat Tiina, Teemu ja Ella!

Agilityn möllikisat Veikkola

Tänään me Ellan kanssa suunnattiin agilityn möllikisoihin Veikkolaan. Kisat olivat Hiiden haukkujen järjestämät, ja niitä tuomaroi Saija Mustonen.
Ella oli todella jännittynyt jo halliin saavuttaessa, alussa piti ihan täristä. Makupaloja kyllä saattoi syödä, mutta leikkiminen ei kiinnostanut. Maximölleissä oli parisenkymmentä osallistujaa.
Meidän eka kierros meni hitaasti. Ekassa putkessa Ella jäi haistelemaan, ja sen jälkeen vaati kannustusta menoon. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siitä syystä) rata eteni puhtaasti kohti loppua. Toiseksi viimeisenä esteenä oli puomi. Otin sen kontaktin hyvin, joten Ella päätti jäädä haistelemaan. Viimeisenä esteenä oli hyppy, ja mitä tapahtui? Koira otti haistelureitin, ja ohitti esteen sivulta - ja hyppäsi sen väärinpäin. Se siitä.
Toisella kierroksella Ellassa oli jo vähän enemmän vauhtia, vaikka vieläkään ei puhuttu normaalinopeudesta. Myös tällä kertaa rataa edettiin puhtaasti, muurille tultaessa ohjasin koiran liian lavealle reitille, mutta sain kuin sainkin tilanteen korjattua ilman virheitä. Yritin välttää edellisen kierroksen virheen, joten puomille ei jääty ihmettelemään, vaan jatkettiin suoraan viimeiselle esteelle.
Lopputuloksena puhdas nollarata, 19.66 sekuntia alle ihanneajan. Sijoituimme kilpailun neljänneksi.
Suorituksemme voi katsastaa täältä: http://www.youtube.com/watch?v=1act_qkik2Y
Tämä taisi olla meidän viides möllikisa, ja ensimmäinen nollatulos. Tämän vuoden tavoite (möllien nollarata) tuli siis saavutettua ennenkuin vuosi saatiin päätökseen. Tarkoittanee siis että ensi vuoden puolella joudumme koettamaan onneamme ihan oikeissa kisoissa =o)
Kotia päästyä Ella sai palkkioksi mehevän peuranluun. Kiitos siitä Merjalle.
Fiilis? Kertakaikkisen mahtava!