Vauhdikasta menoa

Eilen illalla oltiin Kivistössä agilitytreeneissä. Hallissa oli kylmä, mutta se ei tahtia haitannut. Ella oli jo lähtiessä täynnä energiaa, ja yllätti koko porukan vauhdillaan. Meikäläisellä oli niin hauskaa, että ohjaamisesta ei tahtonut tulla mitään. On meinaan äärimmäisen vaikea huudella selkeitä käskyjä, kun naama on pakkasen kangistamana, ja suupielet on kohti korvia ;o)
Tyttö oikein ilakoi esteillä, spurttaili kohti hyppyjä, putkesta puhumattakaan. Siinnä oli tekemistä pysyä vauhdissa mukana. Harjoiteltiin ensin putki-rengas-pussi yhdistelmää, sitten käytiin toisella kentällä väliaikana tekemässä hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy rataa.Sitten vuorossa ratapätkä rengas, putki, hyppy, muuri, putki ja pussi. Lopuksi harjoiteltiin vielä kontakteja puomilla ja keinulla.
Ella oli koko ajan aivan loistava, en muista koska tytössä olisi ollut näin paljon virtaa. Vaikka vauhtia piisasi, niin tyttö ei hökeltänyt omiaan, vaan teki esteet niinkuin pitääkin. Hiljaa paikallaan oleminen olikin ainoa asia mikä ei sujunut ;o)
Mutta olipahan vaan ihana nähdä tyttö näin iloisena ja täynnä energiaa. Ehkä meillä on sittenkin toivoa lajissa, kunhan vaan saadaan kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen. Vauhti ja hallittavuus balanssiin - ja mikä lienee tärkeintä; emännälle paaaaljon harjoitusta, jotta valssit ja muut menee oikein =o)

Taistelu Elämästä tai kuolemasta

Kuten kaikki hyvät tarinat, tämäkin alkaa: "There I was, minding my own business..."
Olimme tänään iltapäivällä Ellan ja isännän kanssa lenkillä. Matka oli vasta alkumetreillä, oltiin juuri päästy ensimmäisen metsälampareen reunaan, kun huomattiin että joku oli tuonut metsän eläimille evästä. Kuusen juurelle oli laitettu kuivattua heinää ja porkkananpalasia. Elmeri oli pyyhältänyt johonkin etuvasemmalle.Ei keretty asiaa kummemmin ihmetellä, kun Teemu pyysi minua olemaan hiljaa. Läheltä etuoikealta kuului jotain ääntä.
Kuuluva ääni oli vähän samanlainen kuin ulkoiluasun kahina. Vaan ilmestys joka hetkeä myöhemmin saapuu silmiemme eteen ei todellakaan ole ulkoiluasu. Aivoiltani menee pari sekunnin murto-osaa rekisteröidä mitä edessä tapahtuu. Näkyy nopeaa liikettä. Katseeni keskittyy ensin ilmassa tapahtuvaan liikkeeseen. "Mitä ihmettä...?", pohdin. Noin 15 metrin päässä puiden välistä pyyhkäisee esiin haukka. Sen siivet eivät mahdu kunnolla avautumaan puiden välissä. Ennenkuin ehdin kunnolla tajuta edellistäkään tapahtumaa, samaisen puun takaa esille pujahtaa Pupujussi Laukkarinen. Hädissään ja täysin sekaisin tilanteesta, se syöksyy täyttä kyytiä kohti jalkojamme. Silmäni rekisteröivät Ellan etuvasemmalla, pupujussin syöksymässä kohti meitä, haukan syöksymässä kohti jänistä...
Sekunnin kuluttua kun aivoni vielä prosessoivat tapahtumaa, pupu pujahtaa läheisen kuusen alle ja eteenpäin, haukka lentää tiehensä ja mitä tekee spanieli? Juosta jolkuttelee edessä autuaan tietämättömänä Elämän ja Kuoleman näytöksestä, jota olimme päässseet todistamaan. Havukkaherra oli ollut viimeistelemässä illallistaan, kun törmäsimme paikalle. En tiedä oliko pupu harvinaisen fiksu, shokissa vaiko saanut osumaa, mutta meidän saapuminen paikalle (ja syöksy jalkoihimme) pelasti sen hengen.
Kun me jäämme taivastelemme tapahtunutta, Ellakin päättää tulla tarkistamaan tilannetta. Ensin se pyyhältää ohi tuorettakin tuoreemmista jäljistä!!! mutta hetken päästä nenä toimii taas, ja alkaa alueen haravointi. Tässä vaiheessa katsomme parhaaksi jatkaa matkaa eteenpäin.
Näin siis pääsimme todistamaan harvinaisen hienoa tilannetta ihan livenä (no joo, näkeehän näitä joka lauantai Avarassa Luonnossa, mutta tämä oli Tositilanne =o) )
Eilissä iltana meillä oli erilainen näytelmä. Törmättiin Ellan kanssa naapurustossa asuvaan herttaiseen hännänheiluttajaan nimeltänsä Ilona. Ilona on walesinspringerspanielin ja bretonin sekoitus. Ilona on tiukka lyyli, ja pitää nuoret tytönheitukat kurissa. Minusta oli ihana seurata koirien leikkiä, jossa ilmeet ja eleet pääsi hienosti esille. Minulla oli naurussa pitelemistä, kun katselin näytelmää: Leikkiessään Ella juoksi täyttä vauhtia Ilonan kylkeen. Ilona ensin ulahti, sitten murahti Ellalle tyyliin "olehan kunnolla tenava". Ella nuoruuden voimissaan vastaa tähän röyhkeästi haukahtaen: "päh!". Tytöllä on luonnetta. Siinnä ne sitten juosivat yhdessä punavalkoiset salamat... Tässä eräänä päivänä pohdimme Ilonaa, että kun walesi on ylösajava lintukoira, ja bretoni seisova lintukoira, niin mitä sekoituksesta tulee...?

 Lumikuono Spanieli

Hyvää ystävänpäivää!

 

Se on sitten taas sunnuntai. Kumma miten viikonloput menee vauhdilla. Ella on tänään saanut lenkkeilyn lisäksi saanut käydä isännän kanssa hiihtämässä. Saattoi olla rankka reissu, koirat kun ei saa laduille mennä, niin tarkoittaa umpihankeen hiihtämistä. Se se on muuten ehkä maailman tympeintä hommaa... 

 

Ella 11 kk poseeraa, kauniina kuten aina

 

Kuka siellä puskassa puuhailee...?

No, Ellahan se siellä!

 

Spanielin loikka

 
 

Hankea riittää, saa nähdä koska tämä lumimäärä sulaa...

 

Täältä mä tuun!

Eipä siis muuta kuin oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille Ellan ystäville!

Ellan viikonloppu

Perjantaina kävimme pitkästä aikaa agilityharjoituksissa. Mitäs näistä harjoituksista sanoisi... No koira oli hivenen hämillään tai jotain, koska maata piti nuuskia oikein urakalla. Emäntä taasen oli ihan puhtaasti ulalla, ohjaukset näet tuntuivat ylivoimaisen vaikeilta... mutta onneksi koira korjaili emännän virheet.
Aloitetaan vaikka tästä: hyppyharjoitus

Tämän toistin varmaan sata kertaa väärin.. niin että kouluttajamme totesi että homma on epäreilua Ellalle... Videolta näkee selvästi, kuinka tulen kolmannelle esteelle aivan väärässä linjassa. Minun pitäisi olla huomattavasti enemmän vasemmalla, jotta koira pääsisi sujuvasti esteelle minun oikealta puolelta. No, Ella kyllä hakee esteen vaikka selkäni takaa =o)

Ja sitten toinen osa-rataharjoitus: osarata

Meikäläinen mokaa taas kolmannella esteellä, mutta Elmeri korjaa emännän sekoilut hakeutumalla putkeen niinkuin pitääkin.

Mitä tästä opimme? Huomasi selvästi että viime agilitykerrasta on aikaa. Minä tarvitsisin enemmän harjoitusta. Koira oli kiinnostunut maasta ja muusta, mutta pysyi kuitenkin suorituksessa hyvin mukana. Nyt pitäisi löytää jostain sisäharjoitusvuoroja, jotta voisi kerrata asioita, varsinkin valssauksia, sylkkäreitä ja persjättöjä.

Ja koiran kanssa pitäisi tehdä enemmän kontaktiharjoituksia.

Lauantai-aamuna me tytöt lähdettiin aamulenkille, isännän jäädessä nukkumaan. Käytiin mukavalla metsälenkillä, ja otin kameran mukaan. Sainkin napattua loisto-otoksen lentävästä Pystykorva-Spanielista.

Täältä tullaan, elämä!

Iltapäivällä Elmeri sai seurakseen Väiskin ja Ossin.

 

Väinämöinen

 

Ossi

Ella

Mitäs kaverit sitten touhuili? Väinön kanssa piti juosta ja leikkiä, sisällä ja ulkona.

Ossin kanssa taas piti keskustella siitä, kumpi on kovempi; dominant female vai alfa male. Yhteenottoja oli useampi, kaikissa sama tyyli; meteli oli kova, näkyi hampaita ja vihaisia ilmeitä. Äkkinäiseltä olisi saattanut mennä vetelät pöksyyn. Mutta kaikesta tästä huolimatta homma oli uhkailua, kumpikaan koira ei purrut toista. Väinö parka oli sitä mieltä, että tähän ei parane mennä väliin, kiltti labradori tästä väistää takavasemmalle, kun ärtsyt uhoilee. Uhoilujen jälkeen saatettiin taas viettää normaalia koiran elämää. Ella tosin piti huolta että toiset koirat eivät saa Elmerin emännän huomiota, saatikka sitten Ellan leluja. 

Saas nähdä mitä kivaa huominen tuo tullessaan. 

Ai niin, Ella täyttää ihan parin päivän päästä 11 kk:tta, joten speksit. Paino 18.4 kg, ja säkäkorkeus 45cm. 

Talven riemuja takapihalla

Tänään vietin kotitoimistopäivää, joten Ellakin on saanut päiväaktiviteetteja. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan.

 

Ihana tipi

 

Lumipesu

 

taidokas leikkikumarrus

 

  

  

Lumivallin reunalla

 

Jii-haa!

 

"Täältä pesee!", sanoi pystykorvaspanieli

Tamppausta

Se on kuulkaas semmoinen juttu että lunta on niin paljon että ei ole tottakaan. Ja näyttää siltä että alueen muut koirakot ulkoilevat mieluummin auratuilla alueilla kuin metsässä. Ja kun meidän Elli-Velli nauttii metsässä liikkumisesta enemmän kuin mistään muusta, niin tässä on saanut tehdä polkuja oikein urakalla. Päivä toisensa jälkeen illalla tampattu polku on aamulla ummessa. Pahimmassa tapauksessa tuuli on juoksuttanut lunta niin, että koko polku on kadonnut.Tahtomattakin mieleen kohoaa Kummelin tampaajat . Loputon urakka tampata polkua metri metriltä.
Jos hyviä puolia hakemalla haetaan, niin voisi olettaa että tässä urakassa kunto kasvaa, ja rasva sulaa. Näkyviä tuloksia ei kuitenkaan ole. Mutta jos meno jatkuu tätä rataa, niin eiköhän tässä keväällä olla jo bikinikunnossa ;o)
Ellan mielestä lumi on kakspiippuinen juttu. Toisaalta on lumi on kivaa, mutta toisaalta se vaikeuttaa pikku spanielin liikkumista. Varsinkin pellolla Ellalle käy niin että jos polulta eksyy, niin koiruus uppoaa hankeen niin ettei mitään näy. Etenemään pääsee vain pomppimalla. Eilen Ella seisoskelikin kahdella tassulla umpihangessa, kun meikäläinen veti happea keskellä peltoa. Lumi oli tuiskuttanut polun umpeen, ja kun sitä yli polven, niin kuntoa kysyttiin. Metsässä lunta on vähemmän, joten tyttö pääsee liikkumaan paremmin. Siellä meno onkin varsin vauhdikasta, eläinten jälkiä kun riittää. Vaan taitaa se olla peuroillekkin koetus tämä lumi, nekin kun näyttävät hyödyntävän meidän tekemiä polkuja. Ja ruuan kaivaminen kinoksista on varmasti kova homma. 
Ellan ruoka kyllä tulee kuppiin kuin Manulle illallinen. Tyttö ei kyllä arvosta palvelua juurikaan, koska ruoka ei ole oikein maistunut. Pohdittiin tässä, että seuraava ruokasäkki voisi olla jo aikuisten ruokaa, tenava kun täyttää jo ensi kuussa vuoden! Niin se vaan aika lentää.

Tiedä onko kyseessä kehitykseen kuuluva uhma vai mikä, mutta Ellan hihnakäytös on mennyt huonompaan suuntaan. Kontaktinotto on niin ja näin, eikäpä normaalit käytössäännöt tahdo pysyä mielessä. Välillä pitää vetää ja välillä koira jäkittää paikoillaan. Ja ohitustilanteissa on roimasti parantamisen varaa. Kävinkin eilen illalla normaalin (vapaana kuljetun) lenkin jälkeen oikein asiakseen pidemmällä hihnalenkillä sivistyksen parissa, jotta saataisiin harjoitusta hihnassa nätisti kulkemistesta niin että ympärillä on autoja, ihmisiä ja koiria. Alun hankaluuksien jälkeen kulkeminen onnistui suhteellisen hyvin. Iltapissallakin tyttö kulki vetämättä, mutta tämän aamuiseltä aamulenkiltä isäntä palasi koiran käytöstä manaten. Omien hermojen säilyttäminen vaatiikin kärsivällisyyttä. Varmaan vähän sama homma kuin lasten kanssa...