"Kiirettä pitää", sanoi Spanieli kun mamma etäpäivää vietti.
 |
| Ydinluu, niin herkullinen... | | | |
|
 |
| ...tuosta kun nuolen... |
 |
| ...ja hampailla kaivan... |
 |
| ...kielellä kutitan... |
 |
| Johan on herkkua... |
 |
| No niin, nyt sen voisi jo viedä pihalle. Ovi auki! |
|
Ja eilen oltiin treeneissä. Ella oli viime viikon tapaan kovassa menossa, emännällä oli vaikeuksia pysyä mukana. Ohjelmassa oli kontaktiharjoituksia koira eteenpäin lähettäen, takaaleikkauksella. Harjoitukset eivät menneet aivan nappiin, mutta minä olin kuitenkin hyvällä mielin, koska koiralla oli selvästi hauskaa. Sitä vartenhan sinne kentälle mennään. (Meikkiksessä ei ole hitustakaan huippu-urheilijaa..)
Tällä kertaa otettiin ihan ensimmäistä kertaa keppejä muutoinkin kuin kujakepein. Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, niin harjoitusta helpotettiin käsiohjauksella. Asiaa hankaloitti onnettomuus, jonka kohteeksi vasen etusormeni joutui viikonloppuna.
Ei kannata pilkkoa yrttejä Viktorinoxin keittiöpuukolla samanaikaisesti kun katsoo ja huutelee toiseen suuntaan. Siinnä voi käydä pahasti. Veri virtasi ja isäntä sai kaivella puolikkaan kynttä ja emännän lihaa yrttien joukosta. Very painful experience, I have to say.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti