Kevään tapahtumakavalkadi

Tulppaanit ihanaiset aurinkoa kurkottaa

Herätys! Loputtoman pitkä talvi on kääntynyt kesäksi!
Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt tovi, ei ole ehtinyt edes blogia päivitellä, kun on yhtä ja toista tekemistä. Koiran kanssa ollaan touhuttu, mökillä ollaan käyty, ja pitäähän sitä pihaakin hoitaa...

pitkän kielen paluu

Meikkis ja Ella jäälauttaa uittamassa pääsiäisenä mökillä

Kevään ohjelmassa oli myös springerspanieleiden järjestämä Möllimejä.

joko mentäis...?

Valmiina jäljelle

Tämän lisäksi Ella on saanut jäljestysharjoituksia sisareni opastuksella. Ylpeänä voinkin kertoa että viime viikonloppuna Merja kisasi Mejän avoimessa luokassa Ossin kanssa loistavasti. Pari päätyi koko kisan voittoon yhtä pistettä vaille täysin pistein! Kisoista tuli myös viimeinen vaadittava sijoitus avoimesta luokasta, joten seuraavan mejän pari vetääkin voittajaluokassa =o) Onnea!

Hienosti on pärjännyt myös Ellan veli Dante, joka emäntänsä Viivin kanssa ansaitsi kolmannen nollatuloksen agilityn ykkösluokasta, ja näin ollen pääsee etenemään kakkosluokkaan. Mahtavaa!

Viivi ja Dante

Meidän agility-uralla ei ole tapahtunut menestyksiä, ollaan otettu muutama startti mölleissä, tuloksena hylätty. Virallisiin kisoihin ei olla uskaltauduttu, pujottelu on vieläkin hakusessa. Lisää treeniä..
Muuten ollaan Ellan kanssa harjoiteltu metsästykseen liittyviä asioita; hakua, noutoa maalta ja mereltä. Ellan työhalukkuus onkin ollut huippua viime aikoina,parin harjoituksen jälkeen tyttö oikein kerjää lisää =o)
Latasin youtubeen videon viime viikonlopun hakuharjoituksesta.

Viime viikonloppuna osallistuttiin Ellan kasvattajan järjestämiin taipparitreeneihin. Meillä oli oikein hauska päivä aurinkoisessa kevätsäässä. Harjoiteltiin hakua, jäljestystä ja vesinoutua.  Kiitos vaan Tiinalle ja kouluttajille järjestelyistä. Taippareihin meidän olisi tarkoitus suunnata syksyllä.

PUSU!

welssejä kerrakseen

Tänään kun minä olin Ojangossa talkoonaisena, Ella vietti laatuaikaa isännän kanssa. Olivat käyneet meren rannalla harjoittelemassa ja sienimetsällä (korvasienet ja kartiohuhtasienet ovat täällä!). Peltoa ylittäessä Ella oli hypähtänyt ilmassa voltin ja väistänyt sivulle. Teemu kutsui koiran luokseen, ja meni katsomaan mikä oli homman nimenä - ja niinkuin arvata saattaa kyseessä oli kyy. Luojan kiitos koiralle taisi jäädä ensimmäisestä puremasta muistijälki, eikä niin miellyttävä sellainen. Teemun tarkastelussa kyy oli nostellut päätään, eikä sillä todellakaan ollut aikomustakaan luikkia karkuun. (Tiedoksi vaan niille vakuuttelijoille jotka aina vaan sanovat ettei ne kyyt mitään tee, lähtevät vaan karkuun... Eivät ne mihinkään lähde!)
Kyitä on ollut tänä(kin) keväänä riesaksi saakka, yhden päivän aikana noita näkee helposti kahdesta neljään kappaletta. Koiran kanssa liikkuessaan saa olla varovainen. Yhden asian olen huomannut; vielä kaksi vuotta sitten olin kyistä aivan kauhuissani, ne saivat aikaan terveen paniikkireaktion (sydän hyppää kurkkuun ja elimistö huutaa "PAKENE!"), nykyään reaktio on lähinnä toteava; "kyy". Näin se vaan ihminen oppii selviytymään. Ei tässä enää olisi selväjärkinen jos samainen paniikkireaktio tulisi vastaan monta kertaa päivässä. Tosin jos isännältä kysytään, niin ei se minun selväjärkisyys ihan itsestään selvä juttu ole =o))