Ensimmäinen virallinen agilitykilpailu - Kirkkonummi

Valmiina lähtöön

Herään ennen herätyskellon soittoa lauantai aamuna vähän seitsemän jälkeen. Ennenkuulumatonta, mutta syykin on selvä - olen ilmoittanut vötkyläpötkylän ja itseni meidän molempien ensimmäisiin virallisiin agilitykilpailuihin. Fiilis on "ihan pikkuisen" jännittynyt. Tavoitteena meillä on hyväksytty ratasuoritus, puhdasta rataa en uskalla edes ajatella.
Aurinko paistaa, kun lähdemme Ellan kanssa aamulenkille. Elmerillä on taasen valeraskausoireita - lähinnä auttamattoman vetämätön olo, paitsi kun eteen sattuu jotain vastustamatonta; kuten esimerkiksi fasaanipesue taikka joku muu metsänelävä. Olemme yrittäneet hoitaa masennusta pois niin että olemme aktivoineet koiraa, ja varsinkin viime päivinä ruoka-annokset on olleet todella pieniä. Näin ollen koiralla on nälkä.
Ja kun haluan vetää varman päälle, niin kisoihin valmistauduttiin paistamalla nakkeja. Jep. Ihan kreisiä, mutta haista maista itse kumpi tuoksuu paremmalle; nakki suoraan paketista, vaiko nakki joka on paistettu. Ainakin Ellan mielestä paistettu nakki on paaaaljon parempi =o)
Menimme kisapaikalle hyvissä ajoin, koska kyseessä oli meidän eka kerta. Ensimmäisellä kerralla hommataan Agilityn kilpailukirja, ja kun Ella on pienehkö, niin koiruus pitää myös mitata virallisesti. Maxiluokan raja on 43cm - Ellan säkäkorkeudeksi tuli 44 cm. Sentti vähemmän, niin oltaisiin medi-luokassa. Maxiluokkaan siis. Siihen olimme myös ilmoittautuneet, joten homma selvä. Ykkösluokka alkaa, ja kun kisaajia on vähän, niin vuoroa ei tarvitse odotella kauaa. Starttamme maxiluokan ensimmäisenä koirakkona.
Ella lähtee liikkeelle hitaasti, ja ensimmäinen virhe otetaan renkaalta. Tätä en ollut osannut odottaa, ja renkaalla tuhrataan aikaa roimasti. Hoh-hoijakkaa, tuumi spanieli.
Lopulta päästään eteenpäin, keinulla pitää taas ihmetellä ja kulkea supervarovasti, vaikka pihalla keinua jo harjoiteltiin sujuvasti. Taas pari estettä hitaasti eteenpäin, kunnes tullaan käännökselle, joka on kepit. Ellan nenä viistää maata, joten tiedän odottaa ongelmia. Saan kuitenkin jotenkin tilanteen haltuun, virhe tulee, mutta päästään kuitenkin eteenpäin. Tämän jälkeen Ella oikein ampaisee putkeen, ja minä olen aivan liian hidas. Ei kai tässä vaiheessa matelua voi mitenkään olettaa että koira saa jostain vauhtia? Virhettä ei kuitenkaan tule, loppurata mennään vauhdikkaammin eteenpäin ja maaliin. Ykkösluokan makseissa kisasi vain neljä koiraa, joten hetken päästä saamme tulokset. Meidän tulos on 15 ratavirhettä, aikavirhe 30.55 sekuntia. Monen mielestä ihan järkky huono suoritus, mutta hei, me ei ollakkan supereita. Minä itse olen tyytyväinen, ja niin oli Ellakin kun nakkeja popsi =o)
Eikä siinnä vielä kaikki: Kun kaksi parivaljakkoa otti hylkäyksen, niin me päädyimme kisan kakkossijalle! Ei hassummin näin ekalla kertaa. Hopeamitalin lisäksi Ella sai ison säkillisen frolic:eja, sekä aktivointipallon.

Nyt naurattaa...



Meditaatiohetki

Jotta elämässä olisi hauskuutta, niin video suorituksesta löytyy YouTubesta.