Eilen illalla oltiin Kivistössä agilitytreeneissä. Hallissa oli kylmä, mutta se ei tahtia haitannut. Ella oli jo lähtiessä täynnä energiaa, ja yllätti koko porukan vauhdillaan. Meikäläisellä oli niin hauskaa, että ohjaamisesta ei tahtonut tulla mitään. On meinaan äärimmäisen vaikea huudella selkeitä käskyjä, kun naama on pakkasen kangistamana, ja suupielet on kohti korvia ;o)
Tyttö oikein ilakoi esteillä, spurttaili kohti hyppyjä, putkesta puhumattakaan. Siinnä oli tekemistä pysyä vauhdissa mukana. Harjoiteltiin ensin putki-rengas-pussi yhdistelmää, sitten käytiin toisella kentällä väliaikana tekemässä hyppy-putki-hyppy-hyppy-hyppy rataa.Sitten vuorossa ratapätkä rengas, putki, hyppy, muuri, putki ja pussi. Lopuksi harjoiteltiin vielä kontakteja puomilla ja keinulla.
Ella oli koko ajan aivan loistava, en muista koska tytössä olisi ollut näin paljon virtaa. Vaikka vauhtia piisasi, niin tyttö ei hökeltänyt omiaan, vaan teki esteet niinkuin pitääkin. Hiljaa paikallaan oleminen olikin ainoa asia mikä ei sujunut ;o)
Mutta olipahan vaan ihana nähdä tyttö näin iloisena ja täynnä energiaa. Ehkä meillä on sittenkin toivoa lajissa, kunhan vaan saadaan kaikki palaset loksahtamaan kohdalleen. Vauhti ja hallittavuus balanssiin - ja mikä lienee tärkeintä; emännälle paaaaljon harjoitusta, jotta valssit ja muut menee oikein =o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti