Viime aikoina on tapahtunut yhtä ja toista. Viime viikonloppuna saimme vieraita Pohjois-Karjalasta. Ella oli onnellinen kun sai paljon huomiota.
Tänä viikonloppuna Ella pääsi hoitoon siskoni luo, sillä välin kun isäntä ja emäntä viettivät hemmotteluviikonloppua Långvikissa. Elmeri oli ollut noin yleisesti ottaen kiltisti. Yläkerran pyhittäminen ihmisille oli vaan ollut liikaa, tyttö oli hyvin iloisena käynyt katsastamassa paikat isäntäväen nukkuessa. Ossi ja Väiski varmaan tuumivat että tuosta se ei hyvä seuraa pikku Spanielille, koirien paikka kun on alakerrassa. Ella oli kuitenkin ollut sitä mieltä että Spanielia ei koske samat säännöt, kun oli toistanut saman homman kolme kertaa...
Kotosalla perjantaina Elmeri oli löytänyt vaatekaapin suljetun oven takaa isännän 200€:n kengät. Niistä oli ollut mukava irroitella pieniä palasia. Isäntä ei ollut iloinen.
Ellalla oli myös synttärit, eka vuosi tuli nyt täyteen. Synttäreiden kunniaksi kutsuimme kylään pääkaupunkiseudulla asuvat sisaret ja isomummin ja äiskän. Valitettavasti vaan yhteisen ajankohdan löytyminen oli hankalaa, loppujen lopuksi paikalle pääsivät Markus ja Essi sekä Mika ja Pipsa. Tytöt olivat kaikki kovasti erinäköisiä: Ellan karvanlähdön kutistama olemus, Essin pitkäkarvainen pörheys ja Pipsan korkean hoikka runko. Ensimmäisen sisaren saapuessa Ella oli avoimen hämmästynyt; miten toi sisko meille löysi?
Sitten juostiin, painittiin ja leikittiin. Käytiinpä vielä yhdessä lenkilläkin. Oli siinnä pilkkua ja heiluvaa häntää kun kolme spanielia juosta viilettivät pitkin hankia. Leikittiin kukkulan kuningasta ja kepin varastajaa. Sisarusten lähdettyä Ella onkin ollut poikkiväsynyt ja onnellinen. Ei ole omaa kotia voittanutta, tuumi spanieli ja nukahti.Unissaan muisteli viime aikojen tapahtumia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti