Se on kuulkaas semmoinen juttu, että tuo meidän ylösajava lintukoira on tosi kova ajamaan lintuja ylös.
Ihan liiankin kanssa. Ja kun sille päälle satutaan, niin kuulokin menee. Se on ihan sama mitä isäntä tai emäntä huutelee, spanieli ei kuule.
Ollaan otettu seisahtamis- ja luoksetuloharjoituksia, mutta nuo luonnon tarjoamat palkkiot on kyllä kutsuvia.
Luonto onkin herännyt talviteloiltaan. Meillä on viime viikonlopun jälkeen nähty kyykäärmeitä oikein urakalla. Minunkin matkan varrelle on sattunut useampi yksilö. Ellan viimesyksyinen onnettomuus on vielä tuoreena mielessä, joten jos jollain on hyviä vinkkejä siihen, miten koiran saa pelkäämään kyytä, niin kertokaa.
Muitakin eläimiä näkyy runsaasti. Lintujen liverrystä, kaakatusta ja piipitystä kuuluu joka puolelta, bongattu on joutsenia, kurkia, lehtokurppa ja niin edelleen. Alueella pyörii myös tuuheahäntäinen kettu repolainen. Oli katsellut Ellaa toissa-aamun lenkillä... Ja kun lumet on sulaneet, niin myös kauriita ja peuroja näkyy. Joten ei se ole ihmekkään että Elmeri ei tahdo pysyä nahoissaan mokomien houkutusten keskessä.
Viikonloppuna oltiin Ojangossa talkoilemassa, siellä alkaakin olla jo kentät sulana, kohta päästään harjoittelemaan. Että tämmöistä meillä.
Tässä vielä videopätkä lomalta, aiheena mitä tapahtuu kun spanieli saa ilmapallon...
Ilmapallovideo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti