Voi mahdotonta! Niin se vaan aika kuluu siivillä, ettei mukana tahdo pysyä. Töissä on normaaliakin enemmän kiirettä, eikä vapaa-ajallakaan ole ehditty lepäilemään laakereilla. Pihaprojektiakin ollaan suunniteltu. On se vaan mukava kun tulee kesä.
Ella neitonen on oma itsensä, kiinnostunut kovasti ulkona eläimistä ja kaikesta muustakin liikkuvasta. Vielä kun saataisiin sama kiinnostus ohjattua emäntään ja isäntään, niin kyllä se tästä. Ollan nyt lenkkeilty eri maastoissa, jotta saadaan tyttö pysymään lähellä. Ja enkö minä jossain vaiheessa kehuskellut että hihnassa kulkeminen sujuu hienosti? No, se oli sen hetken juttu se. Nyt vallalla tahtoo taas olla edestakaisin kulkeminen, vieressä pysytään hetki, kunnes koira taas pyrkii edelle. Mitähän me oikein tehdään väärin?
Tällä viikolla meillä jäi agility treenitkin väliin muiden kiireiden takia. Harmi homma.
Ja tiedättekö mitä, viikonloppuna tulee vuosi täyteen siitä kun Ella tuli meille. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, mutta nopeasti tuo vuosi vierähti. Olenkohan minä tullut vanhaksi, vai kulkeeko se aika vaan nopeammin kuin ennen...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti