Ellan ekat agilitykisat

Tänään me rohkaistiin mielemme, ja osallistuttiin ihan ekaa kertaa agilitykisoihin. Kisat pidettiin Siuntiossa, jonne olikin meiltä mukavan lyhyt matka. Virallisiin kisoihin meillä ei vielä ole asiaa Ellan iän puolesta (vielä pari päivää puuttuu), eikäpä tuo osaaminenkaan vielä niin varmaa ole.. Mutta möllikisat siis sopivat. Mölleissä ei ole mukana keinua, rengasta eikä keppejä, ja radan saa suorittaa halutessaan kahteen kertaan. 
Rata oli varsin mukava, mutta kovin vauhdikas. Olin jo etukäteen kauhuissani millaiseen vauhtiin pikku spanieli saadaan noin suoralla radalla. Ja rataan tutustuminen vahvisti asian. Minua huoletti myös esteiden korkeus maksiluokassa. Radan ihanneaika oli 50 sekuntia.
Ensimmäisellä kerralla Ella veti homman ranttaliksi, tyttö poukkoili radalla miten sattuu, eikä ohjattavuudesta ollut puhettakaan. Hauskaa kuitenkin oli, joten mikäs siinnä.
Toisella kierroksella tyttö ei meinannut millään pysyä paikoillaan aloituksessa (yleensä tyttö nakottaa kiltisti paikoillaan), joten meille tuli juokseva lähtö. Olin ensin ajatellut ottaa muurin varman päälle, jättämällä koiran odottamaan paikalleen ja siirtymällä itse muurin taakse, mutta hylkäsin tämän, jotta ensimmäisellä hypyllä ei tulisi riman alitusta. Alku meni hienosti, myös kontaktit menivät niinkuin pitääkin, vaikka vauhtia oli. Putkesta tultaessa leikkaan hypylle väärässä kulmassa, jonka seurauksena käteni ajaa koiran esteen ohi. Kierros takaisin ja menoksi. Hypyn jälkeisellä A-esteellä Ellalla on yksinkertaisesti liikaa vauhtia, jonka seurauksena kontaktin jälkeen tulee ihme häröilyä. Minun olisi pitänyt selvemmin hidastaa tytön vauhtia heti esteen yli mentyä. Sekoilusta huolimatta Ella etsii hienosti seuraavan esteen, suorittaa sen, kuten myös tulevan tiukan käännöksen hienosti. Pari seuraavaa estettä menee taas loistavasti, mutta putken jälkeen tuleva "pituus"-käsky jää liian myöhäiseksi. Koira ehtii tulla putkesta ja ihmettelee mihin pitäisi mennä. Ihmettelyn seurauksena koira päättää käydä tutustumassa radan ulkopuolella oleviin ihmisiin, mutta palaa kuitenkin nopeasti radalle.
Uusintayrityksen jälkeen olen taas liian hidas hyppykäskyn kanssa, ja koira ohittaa esteen. Tämän jälkeen putkeen meno, hyppy ja A-este - jossa taas olisi pitänyt tajuta ottaa hidastus tiukemmin. Koira ihan selvästi ihmettelee että missä ne namit viipyy, harjoituksissa kun kontakteilta saadaan palkkaa. Sitten loppusuora; kolme suoraa hyppyä, joista viimeinen okseri. Mitä tapahtuu? Koira hyppää ekan hienosti, mutta kiertää toisen ohi? Okseri mennään kuitenkin hienosti, tätä on harvoin ollut harjoituksissa.
Rata-aika 44 sekkaa, eli 6 sekuntia alle ihanneajan, kaikesta sekoilusta huolilmatta. Hylätty - tottakai, but who cares?

Näin siis meni meidän ihan ensimmäiset agilitykisat. Siinnä sitä oli menoa ja meininkiä. Ellalla oli Superhauskaa, ja minullakin oli hyvä mieli. No totta puhuakseni, olen oikein tyytyväinen. Minusta tuntuu että meitä molempia jännitti kisaaminen, joten virheitä tuli - mutta niistähän sitä opitaan.
Ja jos ei tässä vielä tarpeeksi hyvää, niin kisan jälkeen jäähyttelylenkillä metsässä törmättiin herkkutatteihin. Meillä on siis illalliseksi pappardellea herkkutateilla. Ja punaviiniä kanssa =o) Nam!