Etsin sopivaa hierojaa lähiympäristöstä, ja päädyin Jonna Turuseen. Minua hivenen arvelutti miten Ella suhtautuu hierontaoperaatioon, koira kun tahtoo arastella vieraita ihmisiä. No, ei kuitenkaan kaikkia.
Jonna sai iloisen vastaanoton, varautuneisuudesta ei ollut tietoakaan.
Hieronnan alkaessa ensimmäiset viisi minuttia Ella oli jännittynyt ja tärisi. Sitten tyttö totesi että eihän tässä tapahdu mitään pahaa, ja rentoutui. Tyttö oli aivan uskomattoman hienosti, nautiskeli silmät ummessa rentouttavasta hieronnasta. Eipä olisi uskonut moista.
Koira sai vapauttavan tuomion, pientä kireyttä löytyi paikoitellen, mutta ei mitään vakavampaa. Seuraavaa kertaa suositeltiin n. puolen vuoden päähän. Ella kyllä olisi mielellään hierottavana aiemminkin ;o)
Sitten muihin aiheisiin.
Ne lumikengät. Suhtauduin hankintaani hivenen varauksella, siitäkin huolimatta että halusin ne. Olin kerran aiemmin kokeillut lumikenkiä, monta monituista vuotta sitten. Ja muistikuvani oli, että liikkuminen ei ole ihan keveintä mahdollista.
Kelien vaihdellessa olen käyttänyt kenkiä kuivalla puuterilumella, kovettuneella pinnalla ja viimeisimpänä tilanteessa, jossa hivenen kovettuneen pinnan päälle on satanut märkää lunta. Plussakelillä.
Näistä pehmyt puuterilumi oli haastavin, kengät uppoavat n. 5-10 cm, mutta eteenpäin päästään. Maastossa kuin maastossa. Mutta kelinmuutos toi esille kenkien loistavuuden. Tuore sohjolumi heikosti kantavan lumikentän päällä olisi killeri suksille, eikä metriseen hankeen ole asiaa ilman apuvälineitä. Mutta lumikengät ne vaan mennä porskuttaa.
Voi mikä vapauden riemu, kun voin mennä ihan minne vaan koiruuden kanssa. Ei ole mitään tarvetta tarpoa samoilla poluilla päivästä toiseen, voin vihdoinkin mennä vapaasti! Aivan mahtavaa! Eilenkin satoi vettä, tai sanotaanko märkää lunta. Vaan eipä haitannut menoa. Siellä me Elmerin kanssa törskyteltiin pitkin ja poikin, ja nautiskeltiin elosta. Ja kun meno on hauskaa, niin lenkitkin on venyneet pitkiksi. Tekee läskimahalle (allekirjoittanut, ei koira) hyvää kun tahti on reipas ja koko ajan pieni hengästys päällä.
Mistä tulikin mieleeni että varasimme isännän kanssa viikon aurinkoloman. Jee!
Mutta vielä lumikenkiin palatakseni. Offroadin lisäksi niillä saa aikaiseksi todella hyvän koiranulkoilutuspolun. Parin - kolmen kerran jälkeen polku kantaa ihmisen, ja on mukavan leveä astella. Polut ovatkin ilahduttaneet alueen koiraihmisiä.
Viikonloppuna kävimme hiihtämässä jäällä. Rannalla oli kolme kaurista. Ella sai ne melkein kiinni! Mitä luulette että spanieli olisi tehnyt, jos olisi saavuttanut...???
 |
| Herkkua on siinnä monenlaista... |
 |
| Liivit on hyvä olla päällä |
 |
| Ellan kanssa hiihtämässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti