Jokunen viikko takaperin oltiin iltapäivällä lähdössä koiran kanssa lenkille. Minua ärsytti tien vartta koristavat koiranjätökset, joten potkiskelin niitä kumisaappailla kohti peltoa. Olin hivauttanut jo yhden jos toisenkin kasan uudelle kiertoradalle, kun sattui. Yhden läjätyksen alla oleva lumi ei ollutkaan pehmyttä, vaan kivikovaa jäätä. Vedin siihen oikein kunnon potkun (siitä saat, kakkaläjä!). Läjä pysyi paikallaan, ja kipu jalassa oli hirvittävä.
Koetin liikutella isovarvasta, mutta se ei halunnut totella. Todettiin vahinko. Isäntä jatkoi koiran kanssa matkaa, ja minä lähdin laahustamaan kohti kotia. Matka takaisinpäin ei ollut pitkä, mutta sitäkin kivuliaampi. Silmistäni pursuivat kyyneleet, mutta samalla minua nauratti: Miten hitossa sitä voi olla niin tyhmä että koirankakkaa potkiessaan murtaa varpaansa???!!! Hysteeristä!
No, tässä on sitten paranneltu jalkaa. Ja juuri kun se alkoi olla paremmassa kunnossa, niin minuun iski flunssa. Ensin tuntui siltä että keukojen tilalla on tyhjiö. Sitten tuli kuume. Ja silmien liikuttaminen aiheutti tuskaa. Sitten yskä ja tiukkaakin tiukempi nuha. Vasta sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa ulos.
Eilen lähdin Ellan kanssa töiden jälkeen lenkille. En tiedä mitä tapahtui, mutta yht'äkkiä tyttö alkoi linkkaamaan jalkaansa. Ellahan ei yleensä turhia hötkyile, tytöllä on korkea kipukynnys. Nyt koira istui maahan, ja yritti äänettömänä kovasti vakuuttaa minua, ettei kävely ole ollenkaan hyvä juttu. Tarkistin tassun ensin pintapuolin, puristelin anturoita, kokeilin kynsiä, mutta missään ei näkynyt näkyviä vaurioita. Oletan että reppana liukastui jäisellä tiellä, ja reväytti lihaksen tai jotain. Yritin jatkaa matkaa, mutta kun oli selvää että koiralla on oikeasti kipuja, käännyimme takaisin kohti kotia.
Konsultoituani Merjaa päätin antaa Ellalle särkylääkettä. Koira kävi lepäämään, ja pysytteli levossa loppuillan. Iltapisullakin piti käydä mamman avustuksella. Jalka oli vielä kovasti kipeä vielä aamulla, mutta parani iltaa kohden. Joten eiköhän tästä toivuttu pienellä säikäyksellä (ja levolla).
Jottei tässä olisi vielä kaikki, niin nyt se flunssa tarttui sitten isäntäänkin. Joten koiralla on huomennakin seuraa koko päivän =o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti