Tilannekatsaus

Ella pienenä

Olen ihan unohtanut päivittää tilanteen valeraskauden osalta. Ellallahan on tähän saakka ollut kolmet juoksut, ja kahdella ekalla kertaa juoksujen jälkeen tuli valeraskaus. Tyttö oli aivan vetämätön, ei halunnut tehdä yhtään mitään, vaan maata masentuneena paikoillaan. Lenkillekään ei huvittanut lähteä, koiruus tuli perässä, teki tarpeensa heti ensimmäiseen sallittuun paikkaan, ja ilmaisi selvästi että nyt voitaisiin lähteä takaisin kotia. Treeneissä käymisestäkään ei tullut mitään, koska mikään ei kiinnostanut.
Tällä kolmannella kertaa kävi niin että me isännän kanssa lähdettiin lomalle, ja koira meni noutajapoikien luo hoitoon. Hoitoreissun jälkeen toinen pojista tuli meille kotiin vielä Elmerin seuraksi. En tiedä johtuiko tästä tavanomaisesta poikkeamisesta, vai mistä, mutta niin vaan on käynyt että mitään voimakkaita oireita ei ole näkynyt. Ella oli vähän väsynyt ja tavanomaista rauhallisempi, mutta siinnä kaikki. Ei flegmaattisuutta, ei apatiaa, ei mitään. Ihanaa!
Kuun alussa Elmaneiti täytti kaksi vuotta. Tyttö on kehittynyt kovasti, pienestä pirulaisesta on tullut joskus jopa hienosti käyttäytyvä koira. Eilenkin Ella yllätti minut iloisesti; ovikellon soidessa tyttö meni nätisti omalle pedilleen istua nokottamaan, sen sijaan että olisi haukkuen rynnäännyt ovelle! Ja tämä tapahtui ilman että sanoin sanaakaan (olin itse olohuoneessa katsomassa töllöä). Uskomatonta!
Monessa asiassa koulutus on vielä kesken, mutta sitkeällä työllä asiasta jos toisestakin saa jonain päivänä huomata että "tämähän toimii". Päivittäisten lenkkien aikana harjoitellaan erinäisiä asioita, muun muassa pillistä pysähtymistä, luoksetuloa, dummyn noutamista, vauhdista istumaan menoa ja mitä milloinkin. Ja sitä mukaa kun tyttö oppii, niin harjoitukset vaikeutuvat. Pillin pysähdysvihellyksen kuuluessa saattaa spanielin ohi lennähtää dummy, frisbee tai vaikkapa pallo. Eikä perään saa pyrkiä, pitää vaan istua nopsasti.
Dummyn noutoharjoituksissa matkaan saa lähteä sivulta vasta luvan tullessa, ja palautus pitäisi tapahtua nätisti perille saakka. Palkkaamisessa saa olla tarkkana, väärin ajoitettu palkka saa aikaiseksi dummyn tiputuksen.
Agilityssä ollaan talven aikana otettu takapakkia kepeissä, toivotaan että ne saadaan nopsaan kuntoon, jotta päästäisiin osallistumaan oikeisiin kisoihin. Tällä haavaa pujottelu menee niin ja näin, joten kisoihin ei ole asiaa. Möllikisoissa toki voidaan käydä kisatunnelmaan totuttautumassa. Kevään sulatettua lumet meidän pitäisi päästä harjoittelemaan vähän tiuhempaan tahtiin, kun tämän oman alueen treeniryhmän pitäisi käynnistyä. Kouluttaja uhkailikin syksyllä että keväällä pistetään oikein tohinaksi...
Kävin tuossa joku viikko takaperin seuraamassa Ellan serkkujen (Jangas F-pentue) harjoituksia hallilla. Pennut on nyt puolivuotiaita, kertakaikkisen suloisia ja eloisia olentoja. Minulle tuli flashback meidän omista treeneistä vielä vähän aikaa sitten. Nuorison kanssa tekeminen vaatii kärsivällisyyttä ja hyviä hermoja =o)
Omissa treeneissä tällä viikolla oli ihana seurata miten paljon Ella ja sisarukset ovat edistyneet. Koirat oikein kiitivät radalla. Meillä on ollut hyvä opettaja.
Ensi viikolla Ellan isäntä menee polvileikkaukseen. Tarkoittaa parin viikon sairaslomaa - ja sitä että minä saan käydä Elmaneidin kanssa lenkillä kolme kertaa päivässä. Minä en ole aamuihminen, joten saattaapi olla että joudun muuttamaan päivärytmiä toisenlaiseksi. Herätys 5.40 ja samantien koiran kanssa ulos - ei houkuta.
Ja jos koiranpentujen kanssa treenaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja hermoja, niin kokeilkaapa elää pari viikkoa puoliramman miehen kanssa ;o)