Ojangon avajaiskisat

Ella Bella Ballerina

Joo. Eipä ole tullut päiviteltyä blogia. Syykin on selvä. Olen päättäväisesti todennut että läskille pitää antaa kyytiä, ja näin ollen viikko-ohjelmaani on lisätty jumppa ja zumba-tunnit. Kun näiden lisäksi harjoitellaan agilityä kerran tai kahdesti viikossa - ja töissäkin pitää käydä, niin aika tahtoo olla kortilla.
Läskit. Niistä on pirullisen vaikeaa päästä eroon. Mutta minkäs teet, kun pitää ruuasta. Siinnä on nautinto josta en suostu luopumaan.
Sitten asiaan. Ollaan siis jatkettu agilityn harjoittelua, ja syksyllä käytiin kisaamassakin, huonolla menestyksellä. Heikkohermoisempi olisi jo jättänyt homman kesken moisilla suorituksilla. Treeneissä mennään jo kohtalaisesti, mutta meikäläisen kisajännitys tarttuu niin kovin helposti herkkänahkaiseen pikkuspanieliin. Niinpä kisoissa ollaan saatu taivastella erinäköisiä esityksiä, joissa kovin usein homma karkaa lapasesta ja koiruus alkaa haistella maata, tai muuten vaan viihdyttää yleisöä.
Joulukuun puolen välin jälkeen aloimme odotella Ellan juoksuja, jotka alkoivatkin tavanomaiseen tapaan. Joten loppuvuosi meni pitäessä taukoa agilitystä.
Tammikuun alussa suuntasimme vuoden ekoihin treeneihin juuri avattuun Vuokkoset areenaan Ojankoon. Siellä Ella oli kuin unelma; innokas tekemään yhdessä, ja seurasi ohjausta tarkasti. Aivan mahtava fiilis!
Tästä innostuneena ilmottauduin avajaiskisoihin. Maxien ykkösluokkaan olikin tulossa harvinaisen monta walesilaista, kokonaista viisi kappaletta. Meidän ilmoittautuessa toimihenkilöt ihmettelivätkin että mikähän walesien valloitus mahtaa olla kyseessä..

Meidän kisat menivät tänään erittäin hyvin. Ella hidasteli radalla, mutta seurasi kuitenkin hyvin ohjausta. Itse olen tyytyväinen ohjaukseeni, aina on parantamisen varaa, mutta meikkis on meikkis.
Ekaksi vuorossa oli agilityrata. Ensinäkemältä jännitin paria kohtaa, mutta rataantutustumisessa tuli hyvä fiilis. Luokassa oli 51 koiraa, ja meidän vuoro oli 41. Kerittiin siis hyvin seurata muidenkin suorituksia.
Ajattelin vetää radan varman päältä, kepit sisäänmenon vahvistuksella. Tiesin että tässä tulee olemaan haastetta, sisäänmenolle tulee kiire... No näin kävikin, ja kepeiltä virhe. Korjaukseen meni sen verran aikaa, että ei ehditty ihanneaikaan. Kuitenkin olin enemmän kuin tyytyväinenen, sillä tavoitteenamme oli hyväksytty ratasuoritus. Se tulikin, ja näillä pisteillä irtosi myös meidän agilityuran paras tulos!
Tästä hyvästä Ella sai heti radan päätteeksi vetää suoraan purkista lihapateeta. Se on Superpalkinto - asia josta Ella aivan varmasti tietää että nyt tuli tehtyä jotain hienoa!
Myös hyppyrata oli hauska, siinnäkin päästiin kepeille asti virheittä. Ella otti myös sisäänmenon hienosti, mutta puolessä välissä keppejä etenin itse liian nopeasti, joka sai koiran hutiloimaan ja jättämään yhden kepin välistä. Eli taas sama virsi, virhe kepeiltä syö aikatavoitteen.
Päivän molemmat suoritukset olivat hienoja, ja niin harmittavan lähellä nollatulosta!
Mutta kuitenkin kisoista jäi hyvä fiilis, tästä on hyvä jatkaa!
Onnistumisesta tulee lisää varmuutta meille molemmille, ja ensi kisoihin lähdetään luottavaisena. Lisää harjoitusta, vähemmän jännitystä, lisää vauhtia... siitä se lähtee!

Sitten ei muuta kun videoita katsomaan:
Tiina ja Lotte agilityradalla.
Anu ja Nemo
Ellan agilityrata
Ellan hyppyrata

Päivän tulokset HSKH:n sivuilta.
PS. Kun totesin kasvattaja Tiinalle että Ellalle on varattu herkkupateeta palkkioksi hyvän suorituksen varalta, niin Tiina kysyi että mitäs ohjaaja saa..? Ihan heti en keksinyt vastausta, mutta illalla piti korkata pullo hyvää Proseccoa. Kyllä oli niin hieno päivä että kupliva on paikallaan =o)