Kevät toipilaana

Ella nauttii auringosta

Sairasloman viides viikko menossa.
Tiedäthän kun eläkeläiset aina sanoo että aika ei tahdo riittää mihinkään? Minä en koskaan ole ymmärtänyt sitä. Päivässähän ehtii tehdä vaikka mitä.
Mutta nyt kyllä Tiedän. Jos sitä ensinnäkin nukkuu pidempään (sillä että herääkö ennen kuutta vai vasta yhdeksältä on Iso Ero). Ja sitten alkaa puuhastelemaan. Varsinkin vammaisena sitä vaan on hidas. Vaatteiden pukeminenkin on hankalaa kun toinen käsi on lähinnä esteenä. Kokeileppa muuten laittaa rintaliivit päälle käyttäen pelkkää vasenta kättä.
Ellan kanssa pihalle. Taivastelua. Säästä riippuen taivastelua enemmän tai vähemmän. Paluu kotiin aamupalalle. Ja yllättäen kello onkin jo puolessa päivässä. Niin ei se ole ihmekkään ettei sitä oikein ehdi tekemään mitään.
Eipä siinnä että tässä mitään ihmeellistä tehtäisiinkään. Doctors orders oli että kantosidettä on pidettävä yötä päivää kuusi viikkoa. Välillä tietty pitää oikoa käsivartta ettei se jää loputtomasti koukkuun, mutta mitään voimaa vaativia tms hommia ei saa tehdä.
Ja sitten se jalka ja sen hamsting siirre. Se pirulainen osaa olla kivulias, jos niikseen menee. Tee jotain äkkinäistä (varsinkin kiertoliike tuntuu olevan paha), niin takareidessä tuntuu tiukka napsahdus ja seurauksena on kova kipu. Ja huonolla tuurilla kipu jatkuu päivän. Joten moni lenkki on alkanut reippaasti (no joo, niin reippaasti kun sairaslomalaiselta voi olettaa), ja päätynyt hitaaseen kotia linkkaamiseen.
Vielä pari viikkoa ja pitäisi olla työkunnossa. Toimistotyökunnossa ainakin. Saas nähdä miten käy.

Ella on varsin tyytyväinen pikkukoira. Mukavaa kun mamma on kotona koko päivän. Voidaan olla pihalla, ja lenkillekkin pääsee useammin. Treeneissäkään ei ole tarvinnut käydä. Mitä nyt metsästysharjoituksia lenkkien yhteydessä isännän kanssa.
Eilen me saatiin Ellan kanssa katsella kaurispukkia oikein kahteen otteeseen. Iltapäivällä herra oli päivälevolla pellolla. Korvat vaan tuulessa heilui ja lepäilijän paljasti. Päätettiin Ellan kanssa jättää herra rauhaan, ja poistuttiin hissuksiin takavasemmalle.
Illalla (oletettavasti) sama herra oli päivällisellä pellon reunassa. Päästiin ihan lähelle katsomaan komean eläimen ruokailua. Pitkän tovin seurattuamme Ellakin tajusi kuka pellolla on, ja alkoi vikisemään. Siinnä vaiheessa kauris katsoi parhaakseen ottaa meihin etäisyyttä.
Muita eläintuttavuuksia on naapurin kissa. Se on jo 14 vuotta vanha, ja oli kuulemma pienenä tippunut viidennen kerroksen parvekkeelta. Isäntänsä mukaan tämä on aiheuttanut kisulle pientä käyttäytymishäiriötä, se ei tunnu pelkäävän yhtään mitään. Ei Ellaa ainakaan.
Ellan mielestä kisu on Mielenkiintoinen Otus.
Kuten myös joutsenet.
Videot kohtaamisista yllä olevien linkkien kautta.