Tällä viikolla agilitytreeneissä oli vain kolme koiraa. Saatiin siis hivenen normaalia enemmän ajo-aikaa. Ohjelmassa oli varsin mukava ja haasteellinen rata, jossa oli tekemistä.
Ella oli aivan loistava. Kunhan minä vain uskallan luottaa ja yrittää, niin Ellahan toimii.
Treenien päätteeksi käytiin vielä Tiinan ja Mikan kanssa pidempi lenkki, ja kaikenkaikkiaan tulin niin hyvälle tuulelle, että ajelin kotia naama virneessä.
Tänään pikkuneidillä oli asteen verran vaativampi harjoitus. Nimittäin paikallaanolo.
Soitin töiden jälkeen Teemua hakemaan minut juna-asemalta. Teemu oli juuri tullut Ellan kanssa lenkiltä, ja tällä savikelillä joka lenkin jälkeen seuraa pesutuokio. Junalle ja takaisin pyyhältää autolla hetkessä, joten Teemu jätti siksi aikaa koiran kylppäriin pyyhkeen päälle makaamaan. Ovet auki ja kaikki.
Asemalla totesin että minulle oli tullut paketti, joten päätimme käydä hakemassa sen. Teemu sanoi että jätti koiran paikoilleen, mutta tuumimme kumpikin että eiköhän se koira vapauta itse itsensä kun aikaa kuluu tarpeeksi. No pyörähdimme siis hakemaan paketin. Saavuimme kotiin ehkä noin puoli tuntia sen jälkeen kun Teemu lähti kotoota. Ja kun avasin oven, niin siellähän se Ella kiltisti odotti kylpyhuoneessa, pyyhkeen päällä. Aivan mielettömän kiltti tyttö! Ketään ei mailla, ei halmeilla, mutta koira odottaa nätisti.
Eikäpä odottaminen mennyt turhaan, se palkittiin ruhtinaallisesti. Ja jottei pitkästä pesuhuoneodotuksesta jäisi ikävää fiilistä, niin iltapisujenkin jälkeisestä pesusta tuli oikein makoisa maksamakkarapalkkio. Kyllä kelpaa, tuumi spanieli.
