Medi Ella ja hyllyjä koko rahalla

Tänään me Ellan kanssa osallistuttiin Kirkkonummen Kennelkerhon agilitykisoihin. Ohjelmassa oli kolme starttia; kaksi agilityrataa ja hyppyrata.
Kaksi ensimmäistä mentiin maxi luokassa, vanhan kaavan mukaan. Ennen kolmatta rataa suoritettiin säkäluokan uudelleenmittaus kolleegiossa. Tätä ollaan odotettu, maxiluokka Ellan kokoiselle koiralle on aika kova. Ekalle kierrokselle lähtiessä lähettävä ratahenkilö kysyikin onko koira varmasti maksi. Totesin että on ainakin toistaikseksi, johon ratahenkilö tuumi että koiran selän kanssa kannattaisi olla varovainen. Kun koira on tuon rotuinenkin! (sitä sopii miettiä pohditiinko tässä että walesinspringerspanieli ei ehkä ole ihan kaikkein sopivin koira agilityyn vai mitä....) 
No. Suureksi ilokseni kaikki vaaditut kolme tuomaria mittasivat tytön medi-luokkaan! Joten viimeisenä ollut hyppyrata suoritettiinkin medi korkuisilla esteillä.
Se ei tosin auttanut, sillä Ellalla oli tänään ihan oma meininki. Vauhtia oli kyllä, mutta emäntä ei ollut kaikkein kiinnostavin asia radalla. Itse asiassa meno muistutti kaikista eniten vasikkaa, joka on päässyt kevätlaitumelle ensimmäistä kertaa.
Mutta eipä siinnä mitään, ei muuta kuin lisäkokemusta hakemaan. Ja ensi kisoissa sitten koko homma medeissä. Jee!

Lomalla

Kun talvi tuntuu loputtomalle on hyvä poiketa muualle. Ella lähti noutajapoikien seuraksi, ja me isännän kanssa noustiin sinivalkoisin siivin taivaalle, nokka kohti Thaimaata.
Ella ei meitä murehtinut, vaan vietti mukavaa aikaa herraseurassa. Eikäpä meilläkään tylsää ollut...

Maisemia ihailemassa

Isännän lepohetki altaalla

rantaviivaa

"Ei lämmin luita riko", sanoi paikallinen rekku kun päivälevon rannalla otti.

Pikkukoiran uimahetki

Mitäs me melojat

Ja mikä mukavinta, palatessa huomasimme että talven selkä suomessakin on taittumassa. Pakkaset muuttuvat pikkuhiljaa suojasääksi ja räystäsränneistä kuuluu jatkuva sulavan lumen aiheuttama veden lorina. Sitä ennen ehdittiin kuitenkin käydä hiihtämässä Ellan kanssa kunnon lenkkejä.
Saatiin pikku spanieliinkin vauhtia kun isäntäväellä on sivakat jalassa. Jos en paremmin tietäisi, niin sanoisin että Ellaa ihan nauratti, kun havaitsi että kohta mennään ja lujaa. Tokana hiihtopäivänä Ella veti höpelörinkiä suksia jalkaan laitettaessa - kohta, kohta, kohta ---mennään....!



 Jäällä Ella teki löydön. Pilkkijä oli jättänyt avannon viereen ahvenen. Spanielin saalis oli Ihana. Sitä piti heitellä ilmaan ja juosta rinkejä ahven suussa. Saaliin esittely mammalle meinasi olla liikaa, Elmeri oli vähän sitä mieltä että jos saaliin tuo näytille, saattaapi olla että sen menettää. Mutta eipä näin ollut, saaliista tuli vaan kehuja. Ainakin osa ahvenasta päätyi Ellan vatsaan, ja matka jatkui..



Reporanka röllöttäjä spanieli

 Tänä viikonloppuna hauskuusaste tripaantui kun noutajapojat tulivat kylään. On saatu mennä porukalla kaikki lenkit, ja juosta ja äristä. Ellan ja Väinön leikki on aina ollut leppoisaa, Ossin ja Ellan välit on herkemmät. Jos nuoriso (Ella ja Väinö) tahtovat alkaa riehua liikaa, niin Ossi komentaa että "nyt kunnolla", haukahtaen kerran.
Sen verran touhuisa oli viikonloppu että koiruudet olivat väsyksissä. Kyläväen pakatessa tavaroita autoon noutajapojat olivat sitä mieltä ettei täältä mihinkään lähetä. Pienellä kerällä on hyvä maata. Vain Ella oli eteisessä odottamassa. Olisi kai pitänyt vaihtaa koiria =o)
Ai niin - meinasi ihan unohtua! Ellalla oli viikolla synttärit. Pikkuneiti täytti kolme vuotta. Synttärilahjaksi Ella sai maksalaatikkoa. Isäntä tosin söi siitä osan. Kova on koiran kohtalo.