Ihanat talvipäivät

Tänä viikonloppuna keskityimme ulkoiluun. Sekä lauantaina että sunnuntaina kävimme 1.5 - 2 tunnin hiihtolenkit. Lauantaina kamera ei ollut mukana, ja näin ollen törmäsimme neljän hirven joukkioon. Hirvet pakenivat meitä tiheästä nuoresta metsiköstä, kun lähestyimme niitä mäen päältä. Oli hienoa seurata niiden menemistä. Ella olisi tahtonut tehdä kavereihin lähempää tuttavuutta, mutta me päätimme että on parempi ottaa koira kiinni ja pitää lähempänä omaa porukkaa. Siinnä hirvien kamutessa ylös vastapäistä mäkeä huomasimme niiden yläpuolella liikettä. Naapurin bretoniherra, Ali, se siellä jäljesti Ellaneidin jälkiä. Alin isäntä kutsui koiran pillillä, jolloin koira havaitsi myös hirvet. Tottelevainen koiruus palasi isännän luo, eikä välittänyt hirvistä tuon taivaallista.

Tänään hiihtoretkellä kamera oli mukana, joten hirviä ei näkynyt, lauma teeriä kylläkin.

Keli oli aivan mahtava, aurinko paistoi, ja pakkasta oli pari astetta. Äärimmäisen kovana puhaltanut tuuli kyllä hivenen heikensi kelin erinomaisuutta, jos se pääsi aukealla oikein kunnolla puhkumaan. Menimme kuitenkin pääosin metsän siimeksessä, joten tuulikaan ei menoa haitannut.

Mennessä tuumittiin että on meillä kyllä aikasten ihanat oltavat, kun tälläiset maastot on ihan kotiovelta lähtiessä. Ja näinhän se on =o)

Täältä tullaan, latua!

Koira, ja sen isäntä.

Ketäs täällä lumen alla on...?

Luonnon taidetta

Oma latu, paras latu

Lepotauko auringossa

Lumivaippa kiven kätki syleilyynsä

JIIHAA!

uuuppista

Kauhia sivutuuli!

Lentospanieli

kyllä minä teidät vielä kiinni saan...

...näetkös...?

Kuvista voitte päätellä että meidän kotona juuri tällä hetkellä on hyvin tyytyväinen ja väsynyt spanieli. Kyllä nyt uni maittaa!

Hiihtoretkellä

hirvien kahluujälkiä metsässä

Tänään me suunnattiin koko porukalla hiihtoretkelle. Mietittiin ensin johonkin kauemmaksi lähtöä, mutta päädyttiin sitten vetämään sukset jalkaan heti omasta pihasta, ja metsään mars. Jotta reissu ei olisi tuikitavallinen, niin otimme suunnan päin vastaiseen suuntaan kuin normaalilenkit.
Ella oli tapansa mukaan elämää täynnä, haisteli kaikkia uusia hajuja; "ketäs täällä on oikein liikuskellut..."
Metsä tien toisella puolen on hyvin rauhallinen, siellä ei juurikaan käy ihmisiä.
Hirviä siellä näyttää olevan siitäkin edestä, jälkiä oli joka puolella. Reppanoille tälläinen kovaluminen talvi on rankka. Metrinen hanki kun ei hirveä kanna, eikä evään kaivaminen lumesta ole helppoa. Eläimet olivatkin jyrsineet kovasti nuorten puiden oksia. Pitäisi viedä niille sapuskaa.
Ella oli metsän tuoksuista innoissaan, ja tutkiskeli maastoa pitkin ja poikin. Mikä olisikaan mukavampi tapa viettää sunnuntaita, kuin lähteä isännän ja emännän kanssa retkelle. No, vielä kivampaa tietty olisi ollut jos oltaisiin otettu mukaan evästä...
Hiihtelimme metsässä rauhakseen, luonnon kauneudesta nauttien. Parin tunnin päästä saavuimme takaisin kotiin, koko lössi väsyneenä, mutta onnellisena.

Saatuaan mahansa täyteen evästä pikku spanieli on viettänyt iltaa makoillen, päivän retkestä uneksien...

Hierojalla

Tänään meidän Ella pääsi ensimmäistä kertaa hierojan käsittelyyn.
Etsin sopivaa hierojaa lähiympäristöstä, ja päädyin Jonna Turuseen. Minua hivenen arvelutti miten Ella suhtautuu hierontaoperaatioon, koira kun tahtoo arastella vieraita ihmisiä. No, ei kuitenkaan kaikkia.
Jonna sai iloisen vastaanoton, varautuneisuudesta ei ollut tietoakaan.
Hieronnan alkaessa ensimmäiset viisi minuttia Ella oli jännittynyt ja tärisi. Sitten tyttö totesi että eihän tässä tapahdu mitään pahaa, ja rentoutui. Tyttö oli aivan uskomattoman hienosti, nautiskeli silmät ummessa rentouttavasta hieronnasta. Eipä olisi uskonut moista.
Koira sai vapauttavan tuomion, pientä kireyttä löytyi paikoitellen, mutta ei mitään vakavampaa. Seuraavaa kertaa suositeltiin n. puolen vuoden päähän. Ella kyllä olisi mielellään hierottavana aiemminkin ;o)
Sitten muihin aiheisiin.
Ne lumikengät. Suhtauduin hankintaani hivenen varauksella, siitäkin huolimatta että halusin ne. Olin kerran aiemmin kokeillut lumikenkiä, monta monituista vuotta sitten. Ja muistikuvani oli, että liikkuminen ei ole ihan keveintä mahdollista.
Kelien vaihdellessa olen käyttänyt kenkiä kuivalla puuterilumella, kovettuneella pinnalla ja viimeisimpänä tilanteessa, jossa hivenen kovettuneen pinnan päälle on satanut märkää lunta. Plussakelillä.
Näistä pehmyt puuterilumi oli haastavin, kengät uppoavat n. 5-10 cm, mutta eteenpäin päästään. Maastossa kuin maastossa. Mutta kelinmuutos toi esille kenkien loistavuuden. Tuore sohjolumi heikosti kantavan lumikentän päällä olisi killeri suksille, eikä metriseen hankeen ole asiaa ilman apuvälineitä. Mutta lumikengät ne vaan mennä porskuttaa.
Voi mikä vapauden riemu, kun voin mennä ihan minne vaan koiruuden kanssa. Ei ole mitään tarvetta tarpoa samoilla poluilla päivästä toiseen, voin vihdoinkin mennä vapaasti! Aivan mahtavaa! Eilenkin satoi vettä, tai sanotaanko märkää lunta. Vaan eipä haitannut menoa. Siellä me Elmerin kanssa törskyteltiin pitkin ja poikin, ja nautiskeltiin elosta. Ja kun meno on hauskaa, niin lenkitkin on venyneet pitkiksi. Tekee läskimahalle (allekirjoittanut, ei koira) hyvää kun tahti on reipas ja koko ajan pieni hengästys päällä.
Mistä tulikin mieleeni että varasimme isännän kanssa viikon aurinkoloman. Jee!
Mutta vielä lumikenkiin palatakseni. Offroadin lisäksi niillä saa aikaiseksi todella hyvän koiranulkoilutuspolun. Parin - kolmen kerran jälkeen polku kantaa ihmisen, ja on mukavan leveä astella. Polut ovatkin ilahduttaneet alueen koiraihmisiä.
Viikonloppuna kävimme hiihtämässä jäällä. Rannalla oli kolme kaurista. Ella sai ne melkein kiinni! Mitä luulette että spanieli olisi tehnyt, jos olisi saavuttanut...???

Herkkua on siinnä monenlaista...

Liivit on hyvä olla päällä



Ellan kanssa hiihtämässä



Vesisadetta

Tänä aamuna ulos lähtiessämme meidät kohtasi odottamaton sääilmiö. Ulkona satoi vettä.
Aamulenkki siis meni vesisateessa lompsiessa. Metsässä kuului erikoisia ääniä, kun vesisade tiputteli lumia puiden oksilta. Ella oli tyypillinen itsensä, tutki innokkasti yön aikana kertyneitä hajuja. Pieni vilakka vesisade ei spanielia hätkäytä.
Eilen kyllästyin lumen aiheuttamiin kulkurajoituksiin, ja kävin ostamassa lumikengät. Koeajo sujui hyvin, kengät jaksoivat kantaa hyvin meikäläisen painon, vaikka lumi on pehmyttä. Kevyttähän meno ei ole, Teemun eteneminen eräsuksilla oli paljon nopeampaa. Mutta lumikengät kyllä päihittävät eräsukset tiheässä metsässä, joka on Ellan lempimaastoja.
Kesken eilisen testimatkan meidän seuraamme liittyi ylimääräinen punavalkoinen koiruus. Naapuruston urokset ovat huumaantuneita Ellan juoksuista ja näin bretoni Ali oli karannut isännältään. Ali pyöri Ellan ympärillä niin kovasti, että ei auttanut muuta kuin pistää koiraherra hihnaan ja viedä se kotiinsa, jottei tule epätoivottuja pentuja. Ellasta oli kyllä hienoa että poikakaveri tuli riiastelemaan =o)