Tottelevaisuuskokeessa

Hyvin sateinen päivä. Tuntuu pitkälle ja kylmälle, varsinkin jos sen viettää kentällä muiden sekopäisten koiraharrastajien kera. Juu, ei seurassa siis mitään vikaa ollut, päinvastoin, tarkoitan vaan että pitää sitä ihmisen vähän sekaisin päästään olla kun viettää viikonloppujaan sateesta tai paisteesta välittämättä värjötellen kentällä tai kentän laidalla. 
Ohjelmassa meidän ensimmäinen toko-koe. Harjoituksia takana aivan liian vähän, mutta hei, jostainhan sitä on lähdettävä ;o)
Huonosta valmistumisesta johtuen kyselin ohjeita oikeaoppisiin suorituksiin vielä kentän laidalla, joten kun lähtökohdat oli nämä, niin olin henkisesti varautunut siihen että tulos voi hyvinkin olla hylätty.
Sateesta huolimatta kokeessa oli tosi kiva tunnelma, joka vähensi ylimääräistä jännitystä. Ja agilitykisoista poiketen meillä oli isäntäkin mukana. Se ei ehkä ollut hyvä juttu, sillä koesuorituksen aikana Ella yritti useamman kerran löytää Teemua katseellaan...
Sen suurempia jaarittelematta tulokset:
Luoksepäästävyys   10       kerroin     1    pistemäärä 10
Paikalla makaaminen   7       kerroin     3    pistemäärä 21 (darn! tämän piti olla helppo)
Seuraaminen kytkettynä  7.5    kerroin    2    pistemäärä 15
Seuraaminen taluttimetta  7.5     kerroin    4    pistemäärä 30
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä    5     kerroin    2    pistemäärä 10 (märkä maa, maha kastuu!)
Luoksetulo   10     kerroin    3    pistemäärä 30 (oujee!)
Seisominen seuraamisen yhteyd.   7     kerroin    2    pistemäärä 14
Estehyppy   8      kerroin   2    pistemäärä 16 (olisi ollut täydellinen, jos koira ei olisi istuutunut liikkenohjaajan "käsky" sanasta - auts!)
Kokonaisvaikutus  10    kerroin    1   pistemäärä 10

harvinainen hetki, kun koira oikeasti ottaa kontaktia ohjaajaan...

Pistemäärä yhteensä 156, joka oikeutti ALO2 palkintoon. Ykköspalkinnon raja 160, joten ihan piirun verran harmittaa - vaikkakin olen Todella Iloinen meidän suoritumisesta!!
Tästä on hyvä lähteä eteenpäin, lisää harjoittelua ja eikun kokeeseen =o)

Kokessa loistivat Ellan äiti Raisa ohjaajansa Tiinan kanssa, uusien Springereiden Toko-mestaruus tittelinsä kisaten erikoisvoittajaluokassa. Kokeessa menestyi myös Ellan eno, Remu, ohjaajansa Kaisan kanssa, tälle parille avoimen luokan mestaruus!
Aika taitavia nämä Jangas-kasvatit!

Onnea Tiinalle, Raisalle, Kaisalle ja Remulle!

Springerijoukkue Jangas malliin: Ella, Raisa ja Remu

Elmaneidin työmatka

Lyhyt katsaus Elmaneidin työmatkalta.
Sorsapassissa sunnuntaina. Saalista tuli, noutotyötä tehty. Vaikeimpiin noutoihin tarvittiin Asiantuntija Apua (vaati käyttölinjaista labradoria). Passissa tuli kylmä.
Alkuviikosta kanalinnustusta, haku ihan ok. Saalista tuli, noutotyön laadussa parantamisen varaa. (Teeri oli ihan liian mielenkiintoinen, sitä piti tutkia turhan tarkasti.)
Sorsapassista tältä illalta ei vielä raporttia.
Odotettavissa viikon loppuun saakka: ahkeraa linnustusta.



Kuvan Helsinkiläinen pullasorsa ei kuulu tarinaan, eikä vahingoittunut juttua kirjoittaessa. Kuvan lisäsi editori omasta valikoimastaan paremman materiaalin puutteessa.

Walesilainen metsästävä spanieli

Tämän viikonlopun olen puuhailllut jotain ihan muuta kuin agilityä. Koiraan liittyvää kuitenkin; olen ollut Kirkkonummen kansalaisopiston kurssilla, teemana koiralle takki.
Minun luomukseni kantavana ajatuksena on Walesilainen metsästävän koiran liivi. Lopputulos on ainakin omasta mielestäni aivan mahtava. Toivottavasti se vaan sopii, sillä Elmaneiti otti suunnan kohti pohjoista, ja lähti isännän kanssa metsälle. Sovittamaan ei siis päästy. Oikeaa kokoa varten tein hätäisesti lakanasta mallin Ellan vielä ollessa maisemissa.
Olen siis nyt ollut pari päivää ihan itsekseni. Jos hyviä puolia hakemalla haetaan, niin on kiva kun sähköhammasharjan pään voi jättää valmiiksi kiinni runkoon.
Siihen se sitten jääkin. Uni ei oikein tahdo tulla silmään kun kukaan ei kuorsaa vieressä, eikä sienimetsässä käyminenkään tunnu kivalle, kun koiruus ei ole mukana.
Mutta sitten iloisiin uutisiin; Ellan äiti, Raisa, emäntänsä Tiinan kanssa on saavuttanut agilityvalion arvon ensimmäisenä walesinspringerspanielina! Aivan mahtavaa!

Kadonnut: kuriton koira

Elmaneiti, kainomieli

Jotain kummaa on tapahtunut.
Elmaneiti on tainnut kasvaa isoksi. Koira käyttäytyy (no kun walesista puhutaan, niin ainakin suurimman osan ajasta) ihan niinkuin koiran kuuluukin. On tottelevainen, yleisesti hyvin käyttäytyvä koira. Uskomatonta!
Tänään tokossa liityttiin jo edistyneempien (VOI/EVL) treeniryhmään, ja suureksi ilokseni sain huomata että Ella osaa enemmän kuin oletin. Moni asia jota on treenattu hajanaisesti joskus männätalven lumina sujui hienosti.
Tänään ohjelmassa oli luoksepäästävyys, paikalla olo, luoksetulo (joka sekin sujui ihailtavan reippaasti), hyppy (ja siitä seisomaan jääminen), sekä nouto.
Ja minusta jopa melkein vaikutti sille että Ella oikein halusi tehdä töitä. Mitäpä spanieli ei ruoasta tekisi. Hieno alku viikolle.

Mitäs me agiliitäjät, Purinan kisakertomus

Lahjattomat harjoittelee, sanotaan.
Ja me ollaan harjoiteltu, lahjoja kun ei ole =o)
Tänään suunnattiin Purina Arenan Syysskaboihin, hyvillä mielin, muttei kovin suurin odotuksin. Viime viikon kisamenestys oli kertakaikkiaan Mahtava, mutta ainakin omasta mielestäni vähän niinkuin vahinko..
Olin ilmoittautunut kolmeen starttiin, 2 agilityrataa ja yksi hyppyrata. Ilmoittautuessa jo pohdin että kolmas rata saattaa olla liikaa Ellalle, mutta päätin kuitenkin osallistua.
Ekana ohjelmassa sisällä kisattu agilityrata. Tuomarina Zeljko Gora (Kroatia). Rata oli tosi kivan oloinen, selkeä, muutamalla haastavalla paikalla maustettuna. Lähdin starttiin luottavaisena, mutta kepeille mentäessä päädyin jotenkin suunnitelman vastaisesti keppien väärälle puolen. Ellakin huomasi että nyt meni emännällä pasmat sekaisin, ja pujottelu meni pieleen. Enkä edes saanut korjattua keppejä uudelleen; koira hermostui sen verran että alkoi ihan haukahtelemaan. Otin koiran haltuun puutteellisin pujoitteluin, ja päätin vaan jatkaa radan loppuun saakka. Loppumatkan Ella suoritti kuin unelma, vauhdikkaasti ja tarkasti. Oma mokani harmitti ihan suunnattomasti, mutta mieli oli muuten hyvä, kun yhteistyö koiran kanssa meni sulavasti.

Välissä pikabreikki, ja seuraavalle radalle. Tällä kertaa vuorossa hyppyrata ulkokentällä, tuomarina Hans Fried (Itävalta). Tämäkin rata vaikutti kivalle. Ihanneaika 40 sekuntia vaikutti haastelliselle, ja muutamassa kohdassa rataantutustumisessa arvoin parin eri ohjauskuvion välillä. Yritin miettiä parasta mahdollista ohjausta Ellaa ajatellen. Tässä huomaa oman kehittymisen, pikkuhiljaa alkaa ymmärtää riskikohdat, ja alkaa hakemaan vaihtoehtoisia ohjauksia.
Sitten eikun starttaamaan. Ella teki mielettömän tarkkaa työtä, joten minä saatoin keskittyä rataan täysillä. Yhteinen suoritukseme liiteli eteenpäin kuin tanssi, tuloksena puhdas 0-suoritus alle ihanneajan! (Meidän aika 36.74, ihanne 40sec). Voi sitä riemua kun päästiin maaliin! Ihan mieletöntä! Unohdin kaikki hillityt käyttäytymissäännöt ja tuuletin oikein kunnolla. Tuomariakin nauratti, ja hänkin yhtyi tuuletukseen ;o)

Ou jee! Taas pikainen pissatus, ja vikan agilityradan rataantutustuminen alkoi juuri kun saavuin takaisin. Tällä kertaa tuomarina oli Mia Laamanen. Tämäkin rata vaikutti mukavalle, mutta pohdiskelin yhä että miten Ella mahtaa jaksaa. Radalle lähdettiin, mutta kepeillä tuli taas ongelmia, ja kun en saanut tilannetta korjattua parilla yrittämällä, päätin jättää radan kesken. Ajattelin että on parempi jättää homma kesken, kuin yrittää väkisin mennä jo väsyneen koiran kanssa rataa läpi. Poistuin siis kentältä. Ella hämmästyi mokomaa, ja haukahteli minulle hihnaa noudettaessa, että oishan me vielä voitu mennä..
Mutta siis; kaikenkaikkiaan minulla on ihan mielettömän hyvä fiilis. Tuntuu sille että olemme löytäneet Ellan kanssa yhteisen sävelen, ja että myös koira nauttii.
Niin ja nyt taskussa on toka LUVA 0.
Viimeviikon sijoitus 1. tänään 2. Ei hassumpaa!

PS. Kisoissa oli muuten depytoimassa sukulaistyttö, Fanny (Doniol Your Loyal Welsh) emäntänsä Elinan kanssa. Heillä oli kovasti vauhtia ja menoa, tuloksia ei vielä tullut, mutta pääasia että hauskaa oli!