Kevään kuvakavalkaadi

Eilen muistin pitkästä aikaa ottaa kameran mukaan, joten tässä muutama otos. Liikkeelle lähdettiin stadionin kautta. Paikallinen jalkapallojoukkue muuten jo treenaa kentällä, vaikka se juuri nyt muistuttaa enemmän voikukkapeltoa kuin mitään muuta.

Spanielin loikkaesitys

Stadikalta suunnattiin metsään, jossa oli aivan saakutisti itikoita.

Kuvien ottaminen oli haasteellista, koska jos edes hetkeksi pysähtyi, niin käynnissä oli melkoinen kuppaus.

Tässä Ella esittää kuinka seisotaan kolmella jalalla kieli ulkona (älkää kokeilko samaa temppua kotona)

Kalliolla meikkis katsoo silmä kovana käärmeitä, samalla kun Ella tarkkailee näkyykö hirviä, peuroja tai ketturepolaista. Jälkimmäisen kanssa Elmeri otti joku päivä sitten juoksukilpailut. Paikka oli muuten samainen kallio. Ella jäi toiseksi. 

Liekkö sama kettu vai toinen, joka meitä tarkkaili iltalenkillä pellon reunassa.

Kukkuu!

Ja lenkin jälkeen saavuttiin kotiin: 

Huomaa optimaalinen ilmalento, aidan yli hypätään juuri sopivalla voimalla.

Juoksuaika

Ellan juoksut alkoivat eilen. Tämä on nyt sitten toka kerta. Viime kerran jälkeen Ella kärsi voimakkaasti valeraskaudesta, ja minä todella toivon että tällä kertaa on toisin. Koira oli kuukausitolkulla masentunut ja haluton tekemään yhtään mitään.
Nyt ollaan siis kolme viikkoa treenitauolla. Harmi.

Onnellista elämää

Tänä aamuna vietin etäpäivää, ja sen sijaan että olisin herännyt kello 5.45 niinkuin normaaleina työaamuina, nukuin peräti 8.20 saakka. Nousin ylös ja lähdin ulos ulkoiluttamaan koiraa.
Aurinko paistoi, ja ulkona oli aivan ihana aamu. Linnut lauloivat ja lämmin tuuli hiveli ihoa. Hengitin syvään kukkien huumaavasti tuoksuttamaa ilmaa, ja olin tyytyväinen.
Kävelin Ellan kanssa meren rantaan. Joutsenpariskunta piti menojaan lahden poukamassa. Suuret siivet havisivat ilmassa kun joutsenet vaihtoivat paikkaa. Ella seisoi laiturin nokassa ja haisteli ilmaa. Häntä heilui iloisesti, kun rannassa polskivat kalat herättivät koiran huomion. Tyttö lähti kahlailemaan kaislikkoon. Istuin hetken laiturilla, ja nautin. Tälläisinä päivinä ei voi olla muuta kuin onnellinen. Meillä on kevät, ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Äiskälle onnea!

Jangas blogista luimme uutiset että Ellan äitee, Jangas Duck Soup oli ansainnut kuudennen nollatuloksen agilityssä. ONNEA! Enää puuttuu yksi nollatulos agilityn SM kisoja varten. Mahtavaa!
Meidän pikkuneitikin on päässyt taas harjoittelun makuun agiltyrintamalla. Talven selän taituttua onkin taas mukava harjoitella ulkosalla. Ollaan yritetty saada myös kakkosharjoittelupaikkaa lähempää kotia, mutta hylsy tuli. Harmi homma.Olisi nähkääs paljon helpompaa tehdä vapaaharjoituksia, jos kentälle ei olisi 50 km matkaa...
Muuten elämä menee tavanomaisia ratojaan. Töissä käydään, ulkoillaan koiran kanssa ja mietitään kesän pihahommia. Ellakin on jo rauhoittunut enimmästä KevätRiemusta, ja pysyy suhteellisen hyvin hallinnassa. Muutamia irtiottoja tulee vielä, mutta ei mitään vastaavaa kuin alkukeväästä. Ja kun tyttö myös pysähtyy käskystä, niin eiköhän tästä sittenkin tule jotain.. Paikoillaan olossa ollaan myös edistytty huimasti. Ellahan on aina ollut hyvä pysymään paikallaan, nyt matkaa saa ottaa reilusti, ja tyttö vaan istuu nököttää paikallaan nätisti lupaa odottaen. "Saa tulla" tai "vapaa" -sanat kuullessaan Pikku Spanieli tulla viilettää korvat tuulessa liitäen kuin Dumbo konsanaan.