Lilin putrakkolotraus |
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
torstai 14. marraskuuta 2013
Teini-ikäisen vanhemmuus
Se on joskus vaikeaa kun perheessä on murkkuikäisiä.
Pikkuneiti Lili ei ole vielä vuottakaan, ja koettelee yleensä pikku kepposillaan, ja runsaalla - jopa ylitsevuotavalla elämänilollaan.
Tänään ohjelmassa oli Karkureissu. Ensimmäinen kerta että koira katosi, eikä tullut takaisin.
Pillitin, huutelin ja pillitin koiraa takaisin, mutta ei mitään. Hiljaista.
Kun koiraa ei kuulu takaisin, niin juoksin kotiin, ja hälyytin Teemun apuun.
Palataan katoamispaikalle, kutsutaan koiraa ja sitä rataa, mutta hiljaista on. Hajaannumme etsintään. Juoksen ja juoksen aluetta läpi, mutta ei mitään. Ja Teemulla sama homma. Käyn auton, ja jatkan etsintää. Ei niin mitään.
Kysyn kaikilta onko kukaan nähnyt koiraa, mutta ei mitään.
Hälyytän apujoukkoja, mutta kukaan ei saa koirasta mitään havaintoja.
Tässä vaiheessa alkaa käydä selväksi että koiralle on pakko olla tapahtunut jotain. Onnettomuus tai kiinni jääminen, tai jotain. Huoli alkaa olla jo suuri, kun tälläistä ei kertakaikkiaan ole tapahtunut.
Palaan katoamispaikalle, hiljennyn ja huutelen. Ei mitään - vai kuuluiko jostain pieni piipitys?
Huutelen uudelleen, mutta hiljaista on. Etsintä jatkuu. Ajelen autolla, juoksen, pysähdyn, huutelen, pillitän, mutta ei mitään.
Lopulta puhelin soi, ja Teemu kertoo löytäneensä Lilin. Yllättävästä paikasta. Ihan läheltä katoamispaikkaa erään koiratalouden aidatulta pihalta! Siellä se oli haukahtanut isännän kutsuun, eikäpä isäntäkään ollut heti tajunnut että kyseessä on meidän koira, sillä tässä taloudessa asuu kaksi punavalkoista bretonia. Noin iltapimeässä ei ihan heti tule mieleen että bretonin sijaan pihalla on oma koira.
Sinne se pikkuneiti oli jotenkin päässyt - mutta ei enää pois! Voi elämä!
Näin saatiin karkulainen takaisin kotia, ja hetken järkytyksestä toivuttuani rupesi jo hivenen hymyilyttämään, nimittäin juuri tämän perheen bretoniherra on ollut Ellaan kovin Rakastunut, ja tullut kilometrienkin päästä riiustelemaan. Eipä olisi tuolloin Ali-herraa palautellessa osannut ajatella että kerran mennään toistepäin, haetaan spanielia bretoneilta kylästä!
Pikkuneiti Lili ei ole vielä vuottakaan, ja koettelee yleensä pikku kepposillaan, ja runsaalla - jopa ylitsevuotavalla elämänilollaan.
Tänään ohjelmassa oli Karkureissu. Ensimmäinen kerta että koira katosi, eikä tullut takaisin.
Pillitin, huutelin ja pillitin koiraa takaisin, mutta ei mitään. Hiljaista.
Kun koiraa ei kuulu takaisin, niin juoksin kotiin, ja hälyytin Teemun apuun.
Palataan katoamispaikalle, kutsutaan koiraa ja sitä rataa, mutta hiljaista on. Hajaannumme etsintään. Juoksen ja juoksen aluetta läpi, mutta ei mitään. Ja Teemulla sama homma. Käyn auton, ja jatkan etsintää. Ei niin mitään.
Kysyn kaikilta onko kukaan nähnyt koiraa, mutta ei mitään.
Hälyytän apujoukkoja, mutta kukaan ei saa koirasta mitään havaintoja.
Tässä vaiheessa alkaa käydä selväksi että koiralle on pakko olla tapahtunut jotain. Onnettomuus tai kiinni jääminen, tai jotain. Huoli alkaa olla jo suuri, kun tälläistä ei kertakaikkiaan ole tapahtunut.
Palaan katoamispaikalle, hiljennyn ja huutelen. Ei mitään - vai kuuluiko jostain pieni piipitys?
Huutelen uudelleen, mutta hiljaista on. Etsintä jatkuu. Ajelen autolla, juoksen, pysähdyn, huutelen, pillitän, mutta ei mitään.
Lopulta puhelin soi, ja Teemu kertoo löytäneensä Lilin. Yllättävästä paikasta. Ihan läheltä katoamispaikkaa erään koiratalouden aidatulta pihalta! Siellä se oli haukahtanut isännän kutsuun, eikäpä isäntäkään ollut heti tajunnut että kyseessä on meidän koira, sillä tässä taloudessa asuu kaksi punavalkoista bretonia. Noin iltapimeässä ei ihan heti tule mieleen että bretonin sijaan pihalla on oma koira.
Sinne se pikkuneiti oli jotenkin päässyt - mutta ei enää pois! Voi elämä!
Näin saatiin karkulainen takaisin kotia, ja hetken järkytyksestä toivuttuani rupesi jo hivenen hymyilyttämään, nimittäin juuri tämän perheen bretoniherra on ollut Ellaan kovin Rakastunut, ja tullut kilometrienkin päästä riiustelemaan. Eipä olisi tuolloin Ali-herraa palautellessa osannut ajatella että kerran mennään toistepäin, haetaan spanielia bretoneilta kylästä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)