12 viikkoa - ja pari päivää päälle

Lili on asunut meidän kanssamme nyt neljä viikkoa. Sinä aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Pikkuneiti on valloittanut niin meidän kuin naapurustonkin sydämmet kertakaikksen suloisella olemuksellaan, ja Ella on antanut pikkuneidille äidillistä vai onko se nyt sisaruksellista kasvatusta. On huomattavasti paljon helpompaa kun isompi koira näyttää mallia mitä tilanteessa kuin tilanteessa tehdään. Tosin ne huonotkin tavat tahtovat siirtyä...

Mutta asiaan. Tämän neljä viikkoa jompikumpi meistä on ollut kotimiehenä. Tänään koitti kuitenkin se päivä että työt kutsuivat molempia, ja näin koirat saivat jäädä kahden kesken päivän ajaksi.
Toisaalta olin aikalailla hyvillä mielin, oletin että koirat viettävät todennäköisesti levollisen päivän välillä painien. Toisaalta mielessä kyti pienenpieni epäilys siitä että PikkuRiiviö on kiusannut Ellaa niin että Isokoira syö pennun.
Joten kun saavuimme kotia kahdeksan tuntia töihin lähdön jälkeen, niin ihan pikkuisen jännitti mitä kotoa löytyy.
Saavuin sisälle, ja vastassa oli kaksi iloista hännänheiluttajaa. Pikainen vilaus - kaikki näytti olevan kunnossa. Koirat ulos, ja Lili suorilla pissalle. Pyrin pitämään tilanteen rauhallisena, en jutellut koirille mitään, ja olin iisisti. Teemu tuli perässä ulos, ja totesi, ettei voi olla totta ettei sisällä ole pisun pisua - edes sanomalehdillä. Ja että ne sanomalehdetkin on ihan niinkuin ne aamulla jätettiin, sen sijaan että ne olisivat tuhansina riekaleina. Mutta näin vaan oli.
Vielä viikko sitten meillä tuli vesivahinkoja sinne tänne. Niin että hermot meinasi mennä. Pidettiin linjana että sisälle tehdyistä pisuista ei kielletä, ei kommentoida - koira vaan kainaloon ja ulos jos vahinkoja käy, vaikka mikä olisi. Ja pyrittiin pitämään huoli että koira viedään ulos jos on vähänkään riskiä että pisut on tulossa. Heti aamusta, hetken kuluttua, ruoan jälkeen, leikin jälkeen, ihan muuten vaan.
Yöt ollaan nukuttu pissimättä ihan ekoja päiviä lukuunottamatta, vaikka yöpymistilassa sanomalehti-varaus onkin. Aamukuuden maissa ylös, ulos ja pissille - ja sitten takas nukkumaan.
Viime viikon aikana tuli läpimurto, pentu tuntui tajuavan että uloshan ne pisutkin tehdään, ja näin ollaan edetty nopeassa tahdissa kohti sisäsiisteyttä.
Tänään Ellan ja minun ollessa Toko-harkoissa pentu oli oikein käynyt ovella näyttämässä Teemulle että nyt olisi pienen pennun aika päästä pisille. Isännällä oli mennyt hetki tajutessa, joten pentu oli kertonut saman viestin uudelleen. Melkoinen Tenava.
Viime viikolla Lili kävi näyttäytymässä eläinlääkärillä. Lääkäri totesi Lilin oikein reippaaksi pennuksi. Jolla on pienet ja terävät hampaat.

Keväthangilla

Tänään oli aivan ihana päivä. Aurinkoinen paistoi, ja se jäätävän kylmä tuulikin alkaa jo antaa periksi keväälle. Lähdettiin päivälenkille ihan koko popoolla. Mukaan otettiin istuinalustat ja pientä evästä, ja suunnattiin kohti merenrantaa. Istuskeltiin siinnä kevätauringossa, ja pikkuneiti otti tirsat mamman sylissä torkkuen. Mikäs siinnä on koiran ollessa.

Lilin vauhdissa ei tahdo edes kamera pysyä

TÄÄLTÄ TULLAAN!

Syön sinut kohta, senkin riiviö!

Kauriitkin tuli katsomaan meidän lekottelupaikkaa..



Jonossa, mars

Ella, aina yhtä kauniina



"Mistä sillä isolla koiralla tuota energiaa riittää...?", ihmetteli Lili



Kunnes päätti liittyä seuraksi

Villiä menoa

Meillä leikitään ahkerasti. Ella ja Lili painivat pitkin päivää, leikkivät yhdessä leluilla ja käyvät sitten touhuilun jälkeen yhdessä lepäilemään. On siinnä Ellalla totuttelua, kun ennen on saanut torkkua päivät pitkät, ja nyt on pikku riiviö on alati kimpussa.

Ella saa ansaittuja lepotaukoja pennusta ja sen terävistä hampaista treeneissä. Tuntuu että Ella on saanut uutta puhtia harjoitteluun, eilenkin kun tein kotona pienet tokosulkeiset, niin koirahan teki oikein innolla töitä. Sama juttu tänään agilityharkoissa, ohjelmassa kolmosluokan rata, jossa Ella korjasi hienosti ohjaajan ympäripyöreät kuviot, joissa herkempi koira olisi suistunut radalta.

Taitava tyttö.

Lili nautti sillä välin Laatuajasta isännän kanssa. Ottivat pitkät nokoset. mokomat.

Viikonloppuna annoimme pikkuneidin kokeilla älypeliä.Siinnä sitä oli pennulla ihmettelemistä.

 

 

Wales vastaan Englanti

Katso video: Wales vastaan Englanti maaottelu
Meillä painitaan ahkerasti, ja katsoja saa itse päättää kumpi maa voittaa.

ai mää vai..?

Onnea nelivuotiaille!

Tänään meidän Ella ja muut Jangas E-pentueen tenavat täyttävät neljä vuotta!
Onnea päivänsankareille!!!
Tuntuu ihan käsittämättömälle miten nopeasti aika kuluu, vastahan me käytiin hakemassa pikku napero kasvattaja-Tiinan huomasta. Pikkuneiti oli aivan hurmaava otus, josta on kasvanut kerrassaan mukava koira. (Yleensä) hyvin käyttäytyvä, luotettava ja hillittykäytöksinen hieno walesinspringerspanieli.
Joka on nyt herännyt uuteen kukkaan, pikkuneiti Lilin saavuttua talouteen. On ollut ihana seurata kuinka koirat hitaasti päivä päivältä tulevat enemmän sinuiksi keskenään. Leikkiä nujutaan pitkin päivää, ja nyt Ellakin on selvästi leikkisämpi vaikka pentu ei edes olisi mukana. Tänään lenkilläkin tyttö alkoi itsekseen leikkiä hihnalla ja halusi minut seurakseen.
Olen todella tyytyväinen tähän muutokseen. Ella on selvästi onnellisempi vaikkakin välillä Hivenen Ärsyyntynyt pennun touhuiluun.
Synttärisankari sai lahjaksi muikkuja. Ihania, tuoreita muikkuja. Nam.
Ja ruoan seassakin oli ylläripyllärinä Ellan lempparia, maksamakkaraa. Kyllä koiran kelpaa.

Penturintamalla ollaan tutustuttu uusiin ympäristöihin. Käytiin kylässä paikassa missä on portaat. Aika pelottavat ensimmäiseltä näkemältä, mutta kun ekan kerran päästiin ylös saakka, niin jännitys jäi siihen. Sen lisäksi käytiin kylässä Noutajien luona. Noutajat oli Lilin mielestä varsin kunnoitusta herättäviä herrasmiehiä. Joihin piti tutustua varovasti, matalana hiipien. Hetken päästä tyttö kuitenkin päätti kokeilla mille Ossin häntä tuntuu suussa. Reipas tyttö.

Täh? Siis että NELJÄ vuotta? Käsittämätöntä!

Lumipisaroita, sun kuonollas nään...

Spanielin kaivokset voittaa yhden Talvivaaran mennen tullen

Onnelliset

Tänään koirat löysivät yhteisen sävelen ja leikkiä nujusivat pitkään ja hartaasti. Ella säesti leikkiä murmattavalla äänellä joka kertoo onnen hetkistä. Se ääni mitä käytettiin sisarusten kanssa painiessa pienenä, ja joka kuuluu myös joskus lempilelujen innoittamana. Ihanaa!

Yhteisiä puuhia



Lili hanskavaras

Syön sinut kohta!

Aah, ihanaa hetki rauhaa...

Ulkoilun lisäksi ohjelmassa on ollut yksinoloharjoituksia.

Pidän hyvin tärkeänä sitä ettei koirilla ole tai tule eroahdistusta. Tyytyväisesti lepäämään jäävä koira on aina parempi kuin stressaava, ja kun yksinoloa harjoitellaan jo pienestä pitäen, niin uskon ettei ongelmia tule.

Harjoituksia ollaan tehty sekä niin että olen asunnossa, mutta eri tilassa (koirat portin- tai suljetun oven takana), että niin että poistun ulos asunnosta. Vähin äänin ja sen kummempia ilmoittamatta. Joskus palaan sisälle heti muutaman minuutin jälkeen, ja toisinaan aikaa voi mennä tunteja. Tavoitteena on että koirat on levollisia eivätkä hätääntyneitä.

Ella on toiminut hyvänä avustajana, mutta harjoituksissa pitää myös jättää pentu ihan yksinään, sellaisiakin tilanteita kun tulee vastaan.

Muuten ollaan harjoiteltu ihan normaalia Koiranelämää. Ulkolenkkejä hihnassa ja irti, vauhdikkaita luoksetuloja, istumista jne. Pentu on innokas. Se on hyvä se, mutta tietty kolikon kääntöpuolella on malttamattomuus. Vastakohtien koirat. Toinen hyvä Hillityssä ja Hallitussa Käytöksessä, toinen IntoPiukea.

Lilillä on myös ikää pidentävä vaikutus. Tyyppi on niin hauska että olen viettänyt useamman hetken lattialla kippurassa nauraen, vedet silmistä valuen. Mahtipakkaus!

Yksinoloharjoituksia

Viime viikolla lapsenlikkana oli Teemu. Tuli ihan mieleen perheet joissa on pieniä lapsia; kun isä tulee väsyneenä töistä kotiin, niin äiti on hermoromahduksen partaalla hoidettuaan pienokaista...
Ei ole helppoa pienen koirankaan kanssa. Ainakaan aina.
Tällä viikolla vanhempainvapaasta nautin minä. Aamulla oli kovasti pakkasta, joten käytiin ihan pienellä lenkillä Ellan ja Lilin kanssa. Syötiin aamupalaa, käytiin ulkona, leikittiin, käytiin ulkona, koirat torkkui minun pestessä pyykkiä, käytiin ulkona...
Ja sitten alkoi harjoitukset. Menin sohvalle lukemaan kirjaa ja jätin koirat portin taa. Ella katsoi minua kärsivä ilme kasvoillaan, anoen lupaa päästä mukaan. Lili hyppi ja pomppi ja manaili mokomaa porttia ärsyyntyneen pennun äänellä. Tätä kesti hetken, ja kun Ella lopulta luovutti ja kävi pedilleen makaamaan, niin Lilikin seurasi. Jatkoin kirjan lukemista tovin, ja vaikka tulikin ulos huoneesta ja aloin puuhastelemaan niin koirat jäivät pedille makaamaan. Hienoa!
Hetken päästä kävin ihan ulkona saakka. Ella tuli ovelle saatille, Lili jäi makoilemaan. Tulen hetken päästä takaisin sisälle, ja kun tilanne vaikuttaa rauhalliselle, niin menen takaisin ulos. Teen lumitöitä ja juoruilen naapureiden kanssa. Palaan sisälle tsekkaamaan tilanteen, joka on yhä rauhallinen. Mahtavaa!
Tämän jälkeen kävin molempien koirien kanssa pienellä metsälenkillä. Sisälle päästyä menen taas portin taa, jättäen koirat keskenään. Tällä kertaa Lili on sitä mieltä että on Suuri Vääryys ettei pentua huomioida. Portilla pitää huudella ja sitä vastaan pitää pomppia. Hetken päästä tilanne kuitenkin rauhoittuu, ja koirat käyvät lepäilemään.
Yksin- tai oikeastaan kaksinoloharjoitukset ovat siis sujuneet hienosti.
Ella on ollut aivan uskomaton, minä näet pelkäsin että tyttö olisi kovakourainen pentua kohtaan, mutta huoleni oli turha. Viikon yhdessä olon jälkeen Ella antaa pennun kiipeillä päällään ilman että edes komentaa. Lenkille lähtiessä Lili tahtoo näykkäillä Ellaa kyljestä, repiä hihnasta ja kaikkea muuta mahdollista mitä nyt pentu vaan voi keksiä. Vaan ei Ella tästäkään välitä. Muuta kuin että tahtoisi mennä lujempaa - joka taasen aikaansaa hihnassa vetämistä, joka ei ole sallittua. Ihan helppoa näiden kahden riiviön kanssa meno ei ole, muutenkuin että ottaa pennun kainaloon.
Autoiluharjoituksiakin ollaan tehty, ja nyt molemmat koirat rauhoittuvat nätisti häkkiin pienelle kerälle. Viime viikolla yhtenä aamuna Lili pääsi yksin häkkiin, silloin piti huutaa vähän pentuhuutoa, mutta siitäkin toivuttiin hetken kuluttua.
Ella on siis ollut varsin hieno isosisko pikku-Lilille, kiltti kuin mikä. Ja täytyy sanoa että tällä kertaa pennun kanssa on Paljon Helpompaa kuin viimeksi. Sitä on itse kokeneempi, toisen koiran läsnäolo auttaa, ja riiviö on riiviö.
Että tälläistä täällä. Varsin mukava vanhempainvapaa pentuperheessä.

Spanielit valppaana...

Ella tulla touhottaa korvat pystyssä...

Lili tarkkailee

Pikkukoiran paras paikka!