Se on tuo kesä mennyt yhtä haipakkaa. Kesäloman aluksi käytiin Springerileirillä saamassa monenlaista oppia. Oltiin leirillä neljä päivää, ja kun aamusta iltaan oli ohjelmaa, niin sunnuntaina koko porukalla oli takki tyhjänä. Isäntäväen ajaessa piiitkän matkan maille lomailemaan, pikku Spanieli veti unta palloon häkissään.
Kesäloma meni vauhdikkaasti ihanista keleistä nauttiessa. Uitiin ja olla öllöteltiin. Oli muuten ihan eka kerta minun elämässä, kun ihan ensimmäiseksi aamulla piti mennä uimaan. Ellakin porskutteli menemään päivät pitkät. Ainakun turkkia sai edes vähän kuivattua, niin tyttö meni uudelleen uimaan. "On se hyvä että on järvi lähellä", tuumi spanieli.
Kesäseurana Ellalla olivat tutut noutajapojat, Ossi ja Väiski. Väinön piti tosin lähteä kesken loman kiitämään, kun edessä olivat harjoitukset isännän kanssa. Harjoitukset näyttivätkin tuottavan tulosta, Väinö sai eilen ensimmäisen VOI 1 sijoituksen noutajien NOME B kokeessa! Vielä kerran Onnea ohjaajalle ja koiralle!
Lomalla Ella pääsi myös elämänsä ensimmäiselle verijäljelle. Jäljen teossaa isäntää auttoi sisareni. Jälki oli jotain kolmisensataa metriä, ja siinnä oli kaksi yhdeksänkymmenen asteen kulmaa. Jäljen alussa Ella oli selvästi varautunut. Haisteli kovasti, ja pohti onkohan tämä nyt hyvä vai huono juttu. Ensimmäiset askeleet olivat kuin hidastetusta filmistä, kun spanieli eteni. Isännän kannustavassa ohjauksessa koira kuitenkin rohkaistui ja jatkoi matkaa. Pieni nenä ohjasi koiraa hienosti jälkeä eteenpäin. Yhdessä kohtaa jäljen yli oli mennyt hirvi tai joku muu eläin, joka harhautti Ellaa, mutta tästäkin selvittiin nopeasti. Tyttö jatkoi matkaa oikeaan suuntaan, ja lopussa palkintona ollut kestokani löytyi. Minä en ole asiantuntija, mutta mielestäni jälki meni todella hienosti, ottaen huomioon että se oli Ellan ensimmäinen.
Kotiin piti palata pari päivää ennen loman loppumista, sillä tämän kesän projekti oli uuden pation rakentaminen. Käsittämättömän kova homma kun ulkona on koko ajan melkein tai yli kolmekymmentä astetta. Siinnä sitä oli kroppa kovilla. Nyt meillä sitten on kertakaikkisen tyylikäs patio. Vaikka itse sanonkin.
Vielä kun siistittiin pensasaidat ja maalattiin terassi ja aita, niin piha on niin särmä että oikein silmään pistää ;o)
Mitäs muuta Ellan elämään? No alkukesä meni valeraskaudesta kärsiessä, mutta sen mentyä ohi laiskasta lötköilijästä kuoriutui kiltti ja tottelevainen spanieli. Ollaan harjoiteltu erinäisiä juttuja, ja tyttö on toiminut loistavasti. Ollaan oltu isännän kanssa todellä tyytyväisiä.
Siihen saakka kun siskon perhe tuli kylään. Ella päästeli ilopissat lattialle (ISO TYTTÖ!), hyppi ja pomppi vasten ihmisiä. Kirmasi sekopäisenä Väinön kimpussa, varasti Jarkolta eväät kädestä (!), ja jottei siinnä vielä kaikki niin pomppasi saaressa aurinkoa ottavan Merjan päälle (no tässä vahingossa oli kyllä osuutensa eräällä pikkupojalla, joka heilutti lokin sulkia äitinsä päällä...) Niin että selitä siinnä sitten, että kyllä se muuten on ollut tosi hyvin käyttäytyvä koira.
Niin merilläkin on käyty, ja mukavaa on ollut. Kyllä nämä kesät on sitten mukavia.
Agilityssä tuli taukoa, mutta viime viikon treeneissä Ella suoriutui hienosti. Samaa ei voi sanoa emännästä. Minulla oli esteiden nimetkin hukassa. Yhdessä välissä onnistuin sössimään niin hienosti että Ella tuli esteen siivekkeistä läpi. Tyttö onkin ollut laihdutuskuurilla (kun joku mainitsi springerileirillä kohteliaasti: "onko se vähän pyöreä..?")
Täällä meidän uudella kotikentällä tuli hieman taukoa, kun vieressä on rakennuksen purkuoperaatio, mutta lauantaina meidän pitäisi päästä treenaamaan täälläkin.
