KKKkisoissa...

Tänään suunnattiin koko perheen voimin agilitykisoihin. Me Ellan kanssa kisaamaan, ja Lili isännän kanssa yleisöksi seuraamaan.
Ellalla oli hauskaa. Ihan koko rahalla. Tyttö nautti menosta, mutta kontakti ohjaajaan oli hiukan hukassa.
Ekalla radalla oli haasteellinen u-putki, jossa ensimmäinen sisäänmeno veti koiria puoleensa kuin magneetti. Seurasin radan sivusta kun koira toisensa jälkeen valitsi putken väärän pään, ja totesin että tuohon on pakko ehtiä tekemään valssi. Rata alkoi hyppy - puomi - hyppy- ja sitten olikin se putki edessä.
Päätin edetä yli puomin puolivälin ennenkuin annan koiralle liikkeellelähtökäskyn, jotta ehdin valsiin ennen putkea. Yritys hyvä, mutta koska jännitän putken onnistumista niin kovasti, niin teen emämokan - keskityn omaan valssaukseeni ja suunnannottoon (putki on 45 asteen kulmassa edelliseen hyppyyn nähden), niin että koira pääsee sujahtamaan selkäni takaa siihen putken väärään päähän! ARGH!
Sen jälkeen pyöritään, hyöritään ja kaikkea mahdollista. Ellalla on hirmu hauskaa, joten en tohdi alkaa torumaan aiheesta. Välillä on näet ollut mielessä että tykkääköhän se koira ollenkaan koko lajista...  Mutta hauskaa siis oli ja maaliin päästiin. Ja Ellan naamataulu oli kyllä erityisen iloinen, tyttö oli selvästi tyytyväinen itseensä.
Toinenkin rata meni poskelleen, mutta meno oli vauhdikasta ja mukavaa.

Hienointa päivässä oli Ellan siskon Pipsan menestys, pikkuneiti ohjaajansa Mikan kanssa otti peräti kaksi LUVA-nollatulosta! Aivan mahtavaa! Nyt enää yksi luva-nolla, ja parivaljakko pääsee kisaamaan kolmosluokkaan.

Vauhdikkaampaa menoa

Huomasin eilen illalla että tänään olisi epäviralliset agilitykisat kirkkonummella. Ja kun ens viikonloppuna olisi tarkoitus kisata samaisessa hallissa, niin päätin auringosta nauttimisen sijaan kurvata kentälle.
Jouduttiin odottelemaan aikalailla pitkään, kun avoimessa luokassa maksit oli ekana, ja jengi otti ihan tolkuttomalta tuntuvan määrän uusintoja. Kouluttaen koiraa kontakteille ja sitä rataa.
Minä otin Ellalle kaksi starttia; se tahtoo olla neidin maksimijaksamismäärä kisoissa. Ekalla yrittämällä Ellalla oli kyllä uskomattoman paljon vauhtia, ja sitämyöten hallittavuus vähän hukassa. Tyttö kävi moikkaamassa tuomarinkin. Olin erityisen iloinen vauhdista, ja annoin tytön hurvitella sydämmensä kyllyydestä. Mitä siitä jos otetaan joku ylimääräinen putki, jos kerran on hauskaa!

Toka ratasuoritus meni jo paremmin. Vauhti oli yhä kova, mutta tällä kertaa tekeminen oli enemmän hallittua. Muutamassa kohtaa pikkuneiti meinasi valita muun esteen kuin ohjaaja, ja tästä syystä saimme yhden virheen ja jonkun ylimääräisen kaarroksen. Siitä huolimatta pääsimme maaliin alle ihanneajan. Fiilis oli aivan mahtava, sillä tätä vauhtia en ole kisoissa nähnyt vähään aikaan. Joo- siis muilla koirilla kyllä, muttei Ellalla.
Radan lopussa olevaan hieman haasteellisempaan kohtaan olin suunnitellut pinkovani tekemään kauniin valssin, että ehdin ohjaamaan koiran takaakiertoon, mutta Ella oli päättänyt toisin. Tyttö veti niin hirveällä vauhdilla etten millään olisi päässyt koiran edelle. Jouduin ohjaamaan takaapäin, mutta sain kuin sainkin koiran ohjattua takaakierron kautta maaliin. Siinnä sitä oli voittajafiilis niin meikkiksellä kuin koirallakin, kun palkkioksi sai syödä ison kourallisen härän niskaa, ihanan roséksi paistettuna.
Sijoituimme hienosti neljänneksi, joten Lilikin oli iloinen kun saatiin taas uusia leluja =o)
Ella ei siis leluista juurikaan piittaa, mutta pennusta niillä on mukava leikkiä.

Nyt se on täällä

Kevät.
Ja kyyt. Tsekkasin lenkin alussa lasten kelkkamäen kivikasan, jonka ympärillä olikin jo elämää, viisi kyytä.
Siitä se taas alkaa, varuillaanolo.
Ellaahan kyy on päässyt tokkaamaan jo kaksi kertaa, joten kauhulla odotan miten käy pikkuneiti Lilille.
Joka muuten alkaa olla jo iso tyttö.



siinnä niitä pirulaisia taas on

Iltapäivän lepohetki aurinkoisella terassilla

 

Vitonen ja hylly

Siinnä se on tiivistettynä viikonlopun anti. Agilitykisoissa. Vitonen ja hylly.
Ensimmäinen rata agilityrata, muutamalla haasteellisella kohdalla varustettuna. Ella teki hienoa työtä kunnes pujottelussa päätti pujahtaa ihan lopussa pois jättäen ehkä kaksi keppiä pujottelematta.
Katteli siinnä sitten yleisöä (isäntä oli apaut noilla kohdin yleisössä), heilutteli iloisesti häntäänsä ja palasi kutsustani pujottelun alkuun.
Loppurata mentiin vauhdikkaasti, tunsin ihan kuinka Ella syöksyi ulos putkesta pituusesteelle ja sen jälkeiselle hypylle, takaakiertoon ja keinulle. Wau!
Muutenkin olin tyytyväinen Ellan vauhtiin ja suoritukseen. Kaikki vaikeammat kohdat saatiin läpi virheittä (tosin ohjauksessani olisi ollut parantamisen varaa, koska muutamassa kohtaa kaarrokset tahtoi olla laveita tiukkojen kurvien sijaan.)
Harmittaa kyllä se pujottelun kesken jättäminen, ilman tuota kun olisi tullut nolla. Joita ei muuten saanut kukaan koko luokasta. Mutta minkäs teet. Ei muuta kuin harjoittelua ja lisää kisaamista.

Toka rata oli hyppyrata. Jo ennen radan alkua Ella retkotti sen oloisena että on Väsynyt.
Hyvin, hyvin Väsynyt. Ja vaikka yritinkin käynnistellä tyttöä vauhtiin, niin eihän siitä mitään tullut. Rata alkoi kolmen suoran hypyn yhdistelmällä. Menin aloitusasentoon kakkosen ja kolmosen väliin, valmiina kääntämään koira kolmosen jälkeen kaartaen vasemmalle. Kutsuin koiraa, valmistauduin kolmoseen - vilkaisin sivulle ja mitä siellä tapahtuukaan? Ella on juuri kiertämässä kakkosestettä sen oikealta puolelta? WTF?!
No joo. Palautan koiran takaisin esteen eteen ja siitä eteenpäin. Ratavirheitä tulee niin että ropisee, joten päätän edetä vaan radan loppuun ilman että edes tavoittelemme hyväksyttyä suoritusta. Ei riittänyt spanielin puhti kahteen starttiin tällä kertaa.

Muuten ollaan treenattu tokokokeisiin. Kontaktiharjoituksia. Seuraamisessa ihan vaan yhden - kahden askeleen verran, niin että nenä pysyisi ylhäällä. Uskomattoman vaikea pala Ellalle.
Näiden lisäksi ollaan otettu ihan vaan istu - maahan komentoja. Niin että niihin saisi varmuutta ja nopeutta. Näistä ollaan otettu yhteensä muutaman minuutin pituisia settejä, mutta mieluusti useita kertoja päivässä.
Ja nyt kun pääsin vauhtiin Toivottomassa yrityksessä, niin ilmoittauduin jo toiseenkin kokeeseen. Jottei mene treenailut ihan hukkaan =o)

Lilin kanssa käynnissä on vielä pennun peruskoulutus. Pikkuneiti kasvaa ja kehittyy vauhdilla. Kärsivällisyyttä ja malttamista on jo aivan eri tavalla kuin alussa. Nyt pentu jo osaa odottaa nätisti vuoroaan ovesta kulkiessa (Ella ensin, ja Lili seuraavaksi katsekontaktin kautta). Myös ruokailussa maltetaan odottaa omaa vuoroa (sivulletulossa Lili heittää ilmassa takapuolensa voltin kautta sivulle: TÄÄLTÄ TULLAAN!"). Ja ulkonakin tytöt voi jättää odottamaan ilman hihnaa paikalleen, liikkeelle lähtö vasta luvan kanssa.
Tämän lisäksi päivittäin tehdään työtä sivulla nätisti kulkemisen kanssa; hihnassa ja ilman hihnaa. Tässä Lilillä on hieno kontakti, mutta tyttö tahtoo edistää helposti.
Sosiaalistamispuolella ollaan pyritty käymään erilaisissa paikoissa, ja ollaan tavattu turvallisia koirakavereita.

Eilen iltalenkillä Ella löysi suht puhtaaksi kalutun kauriin jalan. Annoin Ellan tuoda sen kotiin, ja iltapalaksi spanielit saivat syödä luut suihinsa. Ella vei tietenkin leijonanosan, mutta antoipa tuo Jalomieli pennunkin maistella pari pientä palaa. Sinne se katosi herkku. Ja varmasti oli makoisaa, kun oli oikein itse löydetty.

Metsässä

Olen ollut flussassa, ja kun tänään alkoi tuntumaan sille että elämä voittaa, niin kävimme päivällä metsässä. Lunta on vieläkin älyttömän paljon, ja pikkuneideillä Kivaa!

Muuten ollaan touhuiltu normaaleja puuhia. Käyty Ellan kanssa treeneissä, ja opetettu Lilille koirakansalaisuuden alkeita.

Lili on osoittautunut kelvoksi koiran aluksi. Pikkuneiti ottaa hienosti oppia Ellalta, ja isäntäväenkin opit tuntuvat menevän nopeasti perille. Hihnakävely ei sentäs vielä suju - kauhulla muistelen että Ellan kanssa taisi mennä kaksi vuotta ennenkuin hihnassa osattiin kulkea kunnolla...

Pääsiäisen aikaan käytiin Ellan kanssa kaksissa agilitykisoissa. Ekalta päivältä ei tullut muuta kuin kokemusta ja mielipahaa. Purinalle oltiin uusittu kentän pohja, mitä merkillisemmästä materiaalista, eikäpä Ella tehnyt muuta kuin mateli perässä maata haistellen.

Toisena päivänä saatiin kaksi onnistunutta rataa, molemmilta yhdet harmilliset kiellot (5 vp) ja aikavirheet. Mutta olin kuitenkin tyytyväinen siihen että päästiin kunnialla maaliin.

Ensi viikonloppuna onkin sitten "kotikisat" meidän normaalisti käyttämällä treenihallilla, joten toivotaan että nyt saadaan puhdas nollarata.

Ja jotta elämä ei olisi haasteetonta, niin ollaanhan me ilmoittauduttu Toko-kokeeseenkin. Nyt ei auta muuta kuin laittaa tehostetut tokoharjoittelut käyntiin. Varsinkin seuraaminen. Miten sen nenän saa ylös maasta? Ajatuksia on, mutta toteutus - se vaatii vielä työtä. Ja Paljon.

Paljon.