Meri jäätyy

Olen ollut flunssassa, joten ehdin koiran kanssa ulos vielä kun oli päivänvaloa.
Todettiin että merenlahti on alkanut jäätyä. Ja Ellan mielestä jäällä voi tehdä vaan paria asiaa - juosta hulluna, mikä ei vielä ole mahdollista heikoista jäistä johtuen, ja piehtaroida! Rannalla piehtarointi on ihanaa!!!

Koiran puuhalelu

Mitä teidän koirat tekee iltaisin?
Ruokailun jälkeen Ella tykkää piehtaroida matolla, leikkiä villisti, ja joskus jopa surffailla netissä.

Koiran elämä on raskasta

pötköti pötköti pötköti

krooh pyyh...

huuppista

I'm sooo relaxed...

voisitko ystävällisesti poistua sen kameran kanssa, ei saa edes rauhassa nukkua...!

Ellan työmatka osa II

Ella ja isäntä lähtivät taasen työmatkalle, kohti autuaampia metsästysmaita Pohjois-Karjalaan.
Ohjelmassa aikaisia herätyksiä, pakkasta, vähänlaisesti unta. Jos tsägä käy, niin myös lunta.
Mukana tuttuun tapaan myös Noutajaherrat.
Koirille reissu lienee autuus ja onni, vapaana metsässä juoksentelua viikkotolkulla. Tosin luulen että Elmaneiti on kaivannut päiväuniaan. Eilen illalla kuulumisia kysellessäni isäntä totesi että tuossahan tuo koira retkottaa kyljellään, ja että jalat vatkaa unissaan. Siitä voi päätellä että koiralla on ollut paljon puuhaa, vilkkaat unijalat kun yleensä on seurausta toimeliaista päivistä. Vähintäänkin on ollut jännittävää.
Saalistakin on ilmeistesti tullut; metsäkanalintuja ja saattaapi olla että jokunen PupuJussi Laukkarinenkin on päätynyt riistapussiin.
Meikäläinen taas on ollut ihan issekseen kotinaisena. Ja kun täällä ei ole muita, niin kotikin pysyy siistinä. Kätevää.
Muutenkin viikko-ohjelma on erilainen. Kun ei ole koiraa, niin ei ole myöskään koiratreenejä. Näistä kaikista jää siis Enemmän Aikaa Itselle. Ja läskien sulattelulle. Onneksi on tuo pleistatsjuuni ja siinnä zumba.

Pääasia että on hauskaa...

Aikainen herätys lauantai-aamuna ei tunnu hyvälle. Koskaan. Viikonloppuna ihmisen pitää saada nukkua pitkään. Elma-neitikin toteaa että myös pikku spanieli tarvitsee kauneusunensa, myöhäinen herätys toimii myös koiralle.
No joo. Lauantai-aamuna meidän piti herätä ajoissa koska ohjelmassa oli agility-kisat. Ja medi ykkösluokka heti ensimmäisenä starttivuorossa. Hakusessa viimeinen luokkavaihtoon tarvittava nollatulos.
Radalle lähtö tuli jotenkin aivan liian hätäisesti, ja minua jännitti aivan tolkuttomasti. 
Liikkeelle lähdettiin, ja voi että sitä menoa. Ella teki ihan oman Show:nsa, ja viihdytti yleisöä. Ei puhettakaan että oltaisiin saatu rataa läpi, koira lähti lapasesta kympillä, eikä sitä saanut enää haltuun yrittämälläkään. Mutta voi pojat, että Ellalla oli kivaa. 
Toisen walesinspringerspanielin emäntä Anu totesikin, että ei uskoisi että kyseessä oli Ella, niin mielipuolisella vauhdilla tyttö kiiti radalla (siis sillä itse suunnittelemallaan reitillä). 
Tämän jälkeen päätin käydä ulkona päästelemässä Elmasta ylimääräisiä höyryjä. Sitten odottelua, ja lähtö toiselle radalle. 
Yritän saada koiran ohjattua, mutta jo kolmannelta esteeltä Ella kiertää hypyn, juoksee vauhdilla sen ympäri, ja ympäri ja ympäri. Kertakaikkisen iloisena ja onnellisena. Sitten homma haltuun, hyppy yli esteen ja menoksi. Hypyt on täysin ylimitoitettuja roiskaisuja medikorkeudelle. Keinulta loikka ennenaikaisesti, vauhdilla putkeen, ja ohi puomin.... homma karkaa taas lapasesta. Mutta kyllä Ellalla on HAUSKAA!
Se siitä. Me ollaan Ellan kanssa joko-tai-kisaajia. Tulos on joko hyvä, tai ei tulosta ollenkaan.
 

Toko treenailua

Tänään päästiin pitkästä aikaa toko-treeneihin. Viime kerralla kun emäntä oli työmatkalla ruotsissa, ja sitä ennen Elmaneiti oli työmatkallaan Pohjois-Karjalassa. Ellan työmatkasta pitikin kirjoittaman, että työn tekeminen parani sitä mukaa kun tyttö sai kokemusta. Hakutyöskentely kehittyi kun saalista tuli, ja koiruus sai varmuutta siitä, mitä metsässä ollaan tekemässä.

Mutta sitten tokoiluun. Tänään meillä oli joitain hyviä ja haasteellisia yhteisharjoituksia.
Ensinnäkin maassa paikallaan olo. Siinnähän ei pitäisi olla mitään haastellista, ja minä ihan oikeasti olen luullut että Ella osaa sen. Mutta eihän se niin ole. Ella näet on opetettu istumaan ja odottamaan. Ei makaamaan. Niinpä.
Sitten niitä haasteellisempia yhteisharjoituksia. Koirat riviin paikalleen. Ohjaajat 10 metriä koirista, ja koirat kutsutaan yksi kerrallaan oman ohjaajansa luo. Ilokseni Ella pysyi nätisti paikallaan, odottaen hienosti omaa vuoroaan =o)
Meillä oli myös ohitus-harjoituksia, ja paikallaanmakuuharjoituksia häiriöllä. Molemaat meni tosi hienosti (varsinkin sen jälkeen kun oltiin alussa harjoiteltu paikallaanoloa tehostetusti).
Yksilöharjoitukista valitsin tänään Vauhtia ja Varmuutta liikkeestä seisomiseen sekä maahanmenoon. Näihin sain todella hyviä harjoitusohjeita, joilla saadaan koiran viretaso pysymään ylhäällä vaikka toistoja tulisikin paljon. Ja kun varmuutta haetaan, niin niitä toistojakin tarvitaan.
Saimme myös ohjeita harjoitteluun joiden tavoitteena on saada poistettua koiran ennakointi. Ella näet Osaa Itse ja tahtoo usein nousta komennosta (esim maasta) istumaan perusasentoon - se kun kuitenkin tulee seuraavaksi ;o)
Fiksu tyttö.

Siinnäpä se tunti vierähtikin. Noin yleisesti ottaen pitää mainita että Ella on ollut kesän jälkeen aivan ihana. Treenaaminen lajista riippumatta kiinnostaa, ja tyttö tekee ihan ilolla töitä. Aivan mahtavaa!
Nyt on kyllä ihan pakko ottaa uusinta Toko kokeissa, ja uskaltaisikohan sitä ottaa agilityynkin vielä loppuvuoden tavoitteeksi sen puuttuvan nolla-tuloksen...