Loma loppuu!

Tällä viikolla me ollaan lomailtu koko perheen voimin. Eiliseen saakka oltiin mökillä.
Ella oli tohkeissaan kun pääsi taas juoksentelemaan vapaana pitkin maita ja mantuja. Valtavasti erilaisia tuoksuja joita saattoi seurailla, meri jossa saattoi porskutella, ja metsää missä juosta.
Emännän ja isännän kanssa saattoi käydä sieniretkillä, ja jos alkoi väsyttää, niin mikä onkaan mukavampi paikka levätä kuin sammalmätäs?
Paikalliselle joutsenpariskunnalle piti murista ja haukahdella. Pari purjehti pois mökkirannasta tyynen arvokkasti, Ellan murinasta sen suurempia välittämättä. Minun piti kuitenkin varmistella takavasemmalla ettei joutsenet käy pikku pedon kimppuun ;o)

Ranta olikin kovassa käytössä, Ellasta kun on kiva kahlailla ja uida rantamatalikossa. Ja mikäs tuolla oli porskuttaessa, kun vesi oli 22 asteista! Meikkiskin kävi uimassa moneen otteeseen.
Ellan spessujuttuihin kuuluu myös hiekkajuoksu. En tiedä mikä siinnä hiekassa on niin erikoista, mutta seuraukset on aina samat; spurttia pitää vetää kympillä ympäri rantaa, ja välillä pitää jäädä kuuntelemaan ja haukahtelemaan hiekalle. Ja kaivella pitää kans, tietty ;o) Siinnä kun on aikansa juostu, niin johan sitä pitää taas mennä uimaan. Onneksi tuli otettua Ellalle kaksi pyyhettä mukaan. Kylmähän se tuli märällä turkilla, kun vesi oli lämpimämpää kuin ilma.

Maailmanloppu

Tänään tapahtui Ellan elämän tähän saakka kamalin juttu. Ella oli rättiväsynyt, koska oli ollut koko päivän Ossin ja Väiskin seurassa (eli siis ohjelmassa on ollut juoksua ja painia nuoren labbiksen kanssa).
Tuumittiin kotimatkalla että auto on sen verta likainen, että poiketaan pesussa. Tässä lähellä on suht uusi pesula, jossa on tehokkaat pesurit. Pohdittiin Teemun kanssa että saattaapi olla että pesusta lähtevä meteli voipi tyttöstä vähän säikäyttää, joten otettiin Ella etupenkille syliin.
Pesu alkoi. Ella panikoi täysillä: "Ei saateri, nyt otti noutaja! Joku hirviö yrittää pyrkiä sisälle autoon, nyt pakoon ja äkkiä!!!"
Teemu otti Ellan tukevammin syliin, ja otettiin tyynnyttelevät eleet käyttöön. Haukoiteltiin, oltiin kuin ei oltaiskaan, räpyteltiin ja siristeltiin silmiä. Aluksi Ella oli aivan hädissään, tärisi, murisi ja tutisi, mutta kun neiti huomasi että isäntä ja emäntä on ihan coolina, eikä mörkö näytä pääsevän sisälle autoon, niin rauhoittui uskomattoman nopeasti. Oltiin Teemun kanssa yllättyneitä miten nopeasti tyttö toipui järkytyksestään, koska alun panikointi oli totisinta totta. Onneksi oltiin otettu Ella syliin, häkissä kokemus olisi varmasti aiheuttanut traumoja. Sinne kun ei olisi edes päässyt tyynnyttelemään. Olisi siinnä pikku spanieli hyppinyt pitkin seiniä.
Pesun jatkuessa Ella rauhoittui ja katseli pesuharjoja epäilevänä. Tärinä loppui, tyttö oli varuillaan, mutta kuitenkin selvästi ok tilanteen kanssa: "Outo homma, mutta näyttää että tästä selvitään ilman vaurioita".
Olipa Ellalla pieni koettelemus päivälläkin. Koirien ollessa lenkillä pökkyräinen ampiainen oli hyökännyt Ellan niskaan ja pistänyt monta kertaa. Ella rassukka oli kiljahdellut ja hakeutunut Jarkon luo turvaan. Onneksi pistot ei aiheuttanut mitään sen suurempia oireita, vaan tyttö oli jo vähän aikaa tapahtuman jälkeen juoksennellut Ossin ja Väinön kanssa. Välillä oli pitänyt kuitenkin istua tuumailemaan ja raapimaan niskaa.
Näin jännittävä päivä oli tänään Pikku Spanielin maailmassa. Eipä olisi arvannut kun aamulla heräsi mitä päivä tuo tullessaan. Nyt pitääkin pötkötellä kotona matolla pitkin pituuttaan, ja pohtia päivän tapahtumia. Kuuluu pientä tuhinaa, ja kohta nähdään koiran unta.
Ellalta muuten vieläkin tulee ilopisut kun nähdään tuttuja. Kun päivänä eräänä tultiin kotiin, niin naapuri oli parkkiksella. Ella juoksi naapurin luo iloisesti niin, että asfalttiin syntyi pisuvana. Kun naapurin isä näki tämän, niin hän oli fiksusti tuuminut että blogin nimi pitäisi muuttaa: "Ella pieni, pisusieni!" =o)

Kakkamaista porukkaa?

Tiedättekö mikä minua ärsyttää? (no okei, juttuja on monta, mutta aloitetaan nyt tästä:) Minä en voi kertakaikkiaan käsittää sitä että ihmiset eivät siivoa koiriensa jätöksiä. Katselin tuossa viikonloppuna tässä lähiympäristöä ja totesin että kylläpä on paljon kakkaa tien varrella. Otin sitten eilen ison pussin mukaan kun lähdettiin Ellan kanssa ulos - ja keräsin 400 metrin matkalta jotakuinkin kolme kiloa sitä itseänsä. Eipä naurattanut yhtään. Onko ihmiset tosiaan niin edesvastuuttomia ettei millään ole mitään väliä? Täällä alueella ei ole koirankakkaroskiksia, mutta eihän se nyt niin iso asia ole kantaa sitä kakkapussia mukana, eihän?
No tänä aamuna sitten totesin että samat saastaajat oli käyneet aamulenkillä, kun oli taas ilmestynyt uusia läjiä pois korjattujen tilalle =o(
No, minkäs teet.
Viime viikonloppuna meillä oli haipakkaa, lauantai aamuna mentiin katsomaan Kirkkonummen kennelkerhon järjestämää Koko perheen koira -tapahtumaa. Valitettavasti myöhästyttiin hieman Tiinan ja Raisan TOKO-kilpailusta (jota meidän piti ehtiä katsomaan). Kylläpä harmitti. Ostettiin Ellalle tapahtumasta narulla vahvistettu ketun häntä, josta näyttääkin tulleen ihan lempparijuttu. Ella jopa itkeä piipittää jos tietää hännän olevan lähellä mutta ulottumattomissa ;o) Tätä onkin hyvä käyttää motivaattorina harjoituksissa.
Iltapäivällä mentiin katsomaan Trialin PM mestaruuskisoja, ja illalla suunnattiin vielä Sundsbergin Kansanjuhlille. Juhlat oli sen verta mukavat että sunnuntaina meitä nukutti kovasti. Onneksi Ellakin on aamu-unista sorttia =o)
Tänään oltiin agility kentällä itsekseen, kun ohjaajilla oli muita menoja. Minua ei kannattaisi päästää kentälle ilman valvontaa, nimittäin kuka tietää mitä sitä saa päähänsä? Ella on viime aikoina ollut niin noheva, että kokeiltiin tänään ihan uusiakin juttuja. Eihän se liene viisasta, kun saattaapi tehdä asioita ihan väärin, mutta ainakin yritettiin pohtia jutut niin että tempun pitäisi onnistua. Ja hyvinhän ne harjoitukset taas meni. Ensin oltiin kentällä ihan omalla porukalla, Viivi ja Dante, Markus, Linda ja Essi tulivat mukaan hieman myöhemmin.


Kokeiltiin useamman esteen yhdistelmää: Kaksoishyppy - putki - hyppy:


Sekä ekaa kertaa rengasta, niin että rengas on kiinteä (tähän asti ollut maassa pideltynä). Tätä uskallettiin kokeilla kun rengas oli sopivan matala. Ella pujahti renkaasta nätisti heti ekalla yrittämällä.


Keinuakin kokeiltiin siten että Ella sai itse laskea keinun alas, tosin niin että apuri vielä rajoitti keinun liikerataa pehmeämmäksi. Tämäkin oli Ellasta ihan normijuttu =o)
Näiden lisäksi harjoiteltiin kujakeppejä, putkea monella eri tapaa, puomin ylösmenoa ja A-estettä ylös-alas. Missään osa-alueessa ei tuntunut olevan mitään suurempia ongelmia, jos nyt ei lasketa ohjaajan satunnaisia kämmejä =o)
Ai, niin Ella muuten painaa jo 14 kiloa. On se tyttö vaan kasvanut siitä kun meille tuli. Ikää on 5 kuukautta ja 10 päivää. Kun tämä aika on mennyt niin vauhdilla, niin kauhun sekaisin tuntein odotan murrosiän alkamista. Saa nähdä miten me sitten pärjätään. Toivon kovasti että ennen sitä saataisiin ainakin hihnassa kulkeminen parempaan kuosiin. Tahtotilana kun olisi että koira ei vetäisi hihnassa. Harjoituksia tehdään joka päivä, mutta tekemistä on vielä. Joskus menee paremmin ja joskus huonommin. Varsinkin kotiin palaaminen saa helposti aikaan vetämistä, vaikkei tiedossa olisikaan mitään palkintoa (kuten ruokakippoa tms).

Elokuun kujeita

Joskus aiemmin kirjoittelin Ellan tavasta ryhtyä "seisomaan" vedessä kesken uinnin. Tämä on siis onnistunut hyvin matalassa vedessä, niin että etujaloilla poljetaan vettä takajalkojen ollessa pohjassa. No, käytiin tässä eräänä kauniina päivänä uimassa. Teemu ui kauemmas rannasta ja Ella perässä. Kun Ella saavutti Teemun, niin pikkuneiti yritti seisomista vedessä. Minä istuin rantakivellä ja katsoin. Ella oli ensin ihan normaalisti, sitten nousi pystyasentoon (siis nenä kohti taivasta) ja alkoi sitten vajota alas. Meni alas sulavasti, niin ettei koiraa näkynyt ollenkaan. Eipä siinnä kulunut kuin sekuntti tai pari, niin päästiin takaisin pinnalle, ja eikun uimaan. Kyllä siinnä oli meikätytöllä hymyssä piteleminen.
Eipä tuo pikku onnettomuus tuntunut vähentävän uimahaluja kuitenkaan. Rannalla oli myös lauma valkoposkihanhia. Olivat ihan muutaman kymmenen metrin päästä meistä, mutta Ella ei hokannut niitä ollenkaan kun oltiin tuulen yläpuolella ja linnut oli liikkumatta. Yleensä Ella kyllä tarkkailee lintujen liikkeitä (saattaa jäädä pitkäksikin aikaa tuijottamaan taivaalla lenteleviä lintuja).
Tiistaina käytiin totuttuun tapaan agilityharjoituksissa. Ella oli heti Ojankoon saapuessamme sen oloinen ettei minulla ollut suuria odotuksia illasta. Yritin tehdä ennen muiden saapumista kontaktiharjoituksia, mutta tyttö vähät välitti mistään. No, harjoitukset meni kuitenkin ihan hyvin, mitä nyt yhdessä vaiheessa Ella karkasi käsistä. Oltiin näet käyty ennen harjoituksia hakemassa hööksiltä uusi harjoituslelu. Se oli totta totisesti mieluinen - niin mieluinen että sen kanssa piti kirmata pitkin kenttää! Onneksi Ella karkasi tyhjälle toko kentälle eikä muiden harjoituksia pilaamaan =o)
Tässä vielä pari otosta tämän viikon harjoituksista. Ekassa Ella tekee viitoshypyn varsin kauniisti..



Ja sitten kokeiltiin hyppy- putki yhdistelmää:


Ja tässä vielä näyte hyppy- kujakepit yhdistelmästä:


Että sellaista tällä kertaa =o)

Ellan aarteet

Oletteko koskaan miettineet mitä koirat puuhailevat sillä välin kun omistajat ovat poissa kotoa?
Me ollaan Teemun kanssa välillä ihmetelty että miten Ella on väsyneen oloinen kun me tullaan töistä. Luulisi että koira pötköttelee pitkin päivää ja olisi sitten virkeä kun kotiväki palaa.
No nyt sitten ollaan seurailtu tytön tekemisiä, ja näin se menee:
Raivokasta leikkiä pehmo pupukanin kanssa (Kiitos vaan Oonalle ja Essille mieluisista leluista ja terkkuja!). Pupua ravistellaan, juoksutetaan pitkin maita ja mantuja ja heitellään voimalla ilmaan. (Lomalla pupukani jopa lensi villissä kaaressa keittiön pöydälle.) Sitten leikki seis kun ihan yht'äkkiä muistetaan että minullahan oli luu! Luun etsintä alkaa. Iso luu löytyy pensasaidan alta. Seuraa hetki luun kaluamista tyytyväinen ilme naamalla. Sitten tekisi mieli tehdä jotain muuta. Luuta ei voi jättää, eikä palauttaa entiseen paikkaansa, joten se pitää siirtää. Alkaa kuumeinen etsintä uudelle sijoituspaikalle. Häntä iloisesti heiluen mennään makuuhuoneeseen piilottamaan aarre oman patjan alle. Patjan alta paljastuu kuivunut korppu. Riemastuneena korppu viedään keittiöön, jossa sitä maistellaan iloisin mielin. Jonkin ajan kuluttua korppukin pitää viedä piiloon. Olohuoneessa on aarrelaatikko (pahvilaatikko, johon on revitty sanomalehtisilppua). Korppu viedään aarrelaatikkoon, mutta mitä kummaa? Sieltä löytyy golfpallo! Jee! Ohjemassa on siis leikkimistä golfpallon kanssa. Pallo pyörii pitkin lattioita villisti, joten sitä on hauska seurailla. Välillä palloa pitää maistella. Johan tässä väsyy, joten pitää keksiä pallolle paikka. Olohuoneen lattialla on vihreä tyyny. Golfpallon voi yrittää laittaa tyynyn alle. Mutta tyynyn alla onkin pienempi luu. Mikä onnenpäivä! Seuraa luun kaluamista ... ja näin se päivä kuluu siivillä. Välillä on ihan pakko luovuttaa ja vetää torkut. On se pikkukoiran elämä rankkaa!

Mitä muuta meille? Lauantaina käytiin veneilemässä. Nähtiin kalasääksi, joka pudotti pyytämänsä kalan melkein meidän jollaan.
Viikonloppuna Ellalla oli myös pikajuoksutreenit paikallisen rusakon kanssa. Rusakko voitti.

Agilityä

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoiteltua mitään agilityyn liittyvää, joten omistetaan tämä juttu pelkästään agilitylle =o)
Ellan vauva-agilityhän aloitettiin toukokuussa, ja treeneissä ollaan käyty kerran viikossa siitä alkaen, lukuunottamatta kolmen viikon taukoa kesäloman aikaan.
Harjoitukset on tehty koko ajan koiran ehdoilla, perusperiaatteena on että koiralla on kivaa. Alkuinnostuksen jälkeen meillä oli useat treenit jolloin tuntui ettei Ella ole oikein innoissaan hommasta, joten pohdin jo ettei agility ole Ellan juttu. Sitten tuli Springerileiri, jolloin meillä oli harjoitukset kerran päivässä. Viimeisenä leiripäivänä me jopa osallistuttiin isompien koirien alokastreeneihin, joissa Ella pärjäsi todella loistavasti.
Tämän jälkeen me lähdetiin lomille. Loman jälkeen koitti eka treenipäivä, jonne lähdettiin pienin odotuksin.
Tulokset saatte nähdä videona =o)
Eka koetinkivi oli nelinkertainen estehyppy. Tässä vaiheessa on pakko sanoa että tähän saakka me ollaan tehty ainoastaan yhden esteen hyppyjä.
Näin se meni:
http://www.youtube.com/watch?v=8Z_gmD_z1d0
Videon selitteeksi pitää lisätä että minun tekemät teutaroinnit on harjoitetta, koiraa pitää palkita kolme kertaa pelkästä paikallaanolosta (jossa muuten ei ole mitään ongelmia), jonka jälkeen on varsinaisen suorituksen vuoro.
Seuraavaksi harjoiteltiin putkea. Putken palkkiona käytimme nokkelasti pujoa, koska Ellan mielestä juuripaakut on ehkä maailman mukavimpia juttuja ;o)
http://www.youtube.com/watch?v=TKmFLXVa2S0
Kolmantena harjoiteena meillä oli yhdistelmänä hyppy ja kujakepit:
http://www.youtube.com/watch?v=uF_9Dl0m_qA
...ja tämäkin meni aivan loistavasti.
Joten ei tässä voi muuta kuin kiittää mitä kauniimmin meidän kärsivällistä opettjaa, Tiina Jankaa kaikesta ajasta ja huomiosta mitä hän on meille suonut.
Ottaen huomioon etten ikinä ole ollut missään tekemisissä agilityn kanssa, niin täytyy sanoa että tulokset on aivan mahtavia. Ilman asiantuntevaa opetusta ja kannustusta ei oltaisi tässä. Kiitos Tiina!

Kesäkuulumiset

Ihan ensiksi pahoittelut että en ole ehtinyt kirjoittelemaan yhtään meidän kuulumisia. Me ollaan oltu lähestulkoon jumalan selän takana, ja tekemistä on riittänyt.

Ellan mielestä kesäloma on ollut ehkä kaikista paras juttu, se kun nähkääs on tarkoittanut että emäntä ja isäntä on lähistöllä melkein koko ajan =o) ja että pikkuneiti on saanut olla vapaana suurimman osan ajasta.
Kesälomalla tutustuttiin monenlaiseen asiaan. Käytiin metsässä haistelemassa hirvien ja lintujen hajuja, uitiin joessa, lammessa ja järvessä. Kävimme tutustumassa Ellan kanssa noutajien NOME harjoituksia (joihin Ellalla teki kovasti mieli osallistua), käytiin kalassa ja muuten vaan soutelemassa. Ellan suureksi riemuksi lomapaikan lähelle saapuivat myös noutajapojat Ossi ja Väinö, joten leikkikavereistakaan ei ollut pulaa. Pojilla oli myös tärkeä rooli tutustuttaa Ella toden teolla vesileikkien riemuihin. Ja niinhän siinnä sitten kävi että meidän prinsessasta tuli melkoinen uimamaisteri.
Ella keksi että mökkiranta on melkoisen matala (pitkän matkaa vettä on vajaa metri), joten hän fiksuna tyttönä keksi erikoisen tavan pysyä pinnalla: takajalat maassa, pystyasennossa, polkien vettä etutassuillaan. Ja hyvin pysyi nokka kuivana tällä menetelmällä. Olipahan ihan eka kerta kun näen koiran tekevän moista =o)
Erityisen kätevää tämä pystyssä seisominen oli siinnä kun piti pyrkiä uimapatjan kyytiin. Ella näet oppi seilaamaan uimapatjalla, pienellä kumiveneellä ja uimarenkaalla..

Ja kun oli saatu tarpeeksi liotettua turkkia vedessä niin mikä olisikaan ihanampaa kuin käydä pitkäkseen pötköttelemään aurinkoon. Minusta Ellan eka kesäloma muistuttaa ihanasti omia lapsuuden kesiä, jotka olivat täynnä lämpöä, valoa ja vedessä rypemistä =o)