sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Agiliitoa ja muuta mukavaa

Kävimme Ellan kanssa agilitykisoissa.
Kisa oli ulkona hiekkakentällä, jossa olisi ollut tilaa vaikka kuinka. Mutta rata oli siitä huolimatta tehty melkolailla tiiviiksi, ja siellä oli pari varsin kinkkistä kohtaa, jossa oli esteitä lähekkäin, ja juuri näissä tiukissa kohdissa oli ne Haasteet. Ne kohdat joissa pitää olla tarkkana kuin porkkana.
Ekalla radalla Ella teki Lentokeinun. Ei mitään pientä heilautusta, vaan ihan sellaisen kunnollisen. Sellaisen jossa pikku spanieli hyppää ilmaan keinun ollessa ylimmässä asennossaan. Olin siis antanut ihan liian myöhään alaskäskyn, ja vauhtia oli aivan liikaa. Järkytyin loikasta niin ettei radan suoritus ollut enää ensimmäisenä mielessä. Koira voi ihan oikeasti loukkaantua moisesta hypystä.
Joten kolmen ratavirheen jälkeen otettiin hylly. Ja en edes yrittänyt ohjata rataa loppuun, vaan lähinnä hölkyttelin kohti maalia. Ella - niin taitava Ella - yllätti minut täysin. Näppärästi tyttö poimi muurin vasemmalta, hypyn oikealta ja sitten vielä suoran. Minä ihan pikkipikkiriikkisen käänsin kylkeä oikeaan suuntaan ja koira työskenteli! Hieno ja yllättävä loppu ei niin hienolle radalle.
Maaliin päästyämme Ella haukkui minulle. Sekään ei ole normaalia. Tyttö oli selvästi närkästynyt minun toiminnasta, olen aikalailla varma että viesti oli jotakuinin tälläinen: "Mitä ihmettä! Miksi sinä et ohjannut kunnolla?! Kun minulla meni niin lujaa?!!"

Toisena oli hyppyrata. Ja kun me oltiin ekana starttaamassa, niin minulla oli lähtösuoralla huoli radan päässä olevan putken suorituksesta, kumpi pää se nyt olikaan? Ja kun piti lähteä liikkeelle, niin jätin Ellan odottumaan, siirryin kakkosesteen taakse (eka hyppy suoraan, ja toinen 90 asteen kulmassa ekaan nähden takaa kiertona. Jäin siis esteen takapuolelle, ajatuksena ottaa koira vastaan ja pyöräyttää siitä valssilla seuraavalle esteelle.
Olin niin keskittynyt omaan tekemiseeni, etten pöljä tajunnut katsoa mitä koira puuhailee silloin kun hihkaisin liikkeellelähtökäskyn. Pöljä.
No Ellahan oli juuri siinnä vaiheessa katselemassa jonnekkin ihan muualle, joten liikkeellelähtö oli vähän mitä sattuu. Koira ei ollut tarkkavaisena ja näin ollen tuli kakkosesteelle väärältä puolen. Joten rata oli hylätty heti kakkosesteellä.
Eipä siinnä mitään, matkaa jatkettiin tästä eteenpäin. Alun haparoinnin jälkeen Ella sai ihan hirveän draivin päälle - tyttö painoi lujaa kuin mikä, ja minä mukana. Rata oli hylätty, mutta miten ihana olikaan sitten kun yhteistyömme pääsi vauhtiin! Aivan mahtavaa!

Lilin elämässä on jatkunut perustottelevaisuus koulutus. Tyttö on kyllä ihanan helppo, varsin työhaluinen koira. Uimaharjoituksiakin on otettu melkein päivittäin. Isäntäkin on innostunut rypemään koirien kanssa, ja väittää että vesi on ihan lämmintä. Näin sekä meressä että läheisessä järvessä. Meikkis on kyllä pysynyt vielä maalla.
Lilin uimataito onkin kehittynyt hienosti. Alun räpiköinti on jo muuttunut uimiseksi. Tyttö on myös selkeän ihastunut ojissa rypemiseen. Nyt meidän kotona asustaa jo kaksi harvinaista Mustajalka Spanielia.

Tänään tytöt saivat herraseuraa, kun Väinö ja Ossi tulivat kylään. Yhdessä käytiin lenkillä ja uimassa, ja tänään Väinämöinen oli sitä mieltä että pennun kanssa voi sittenkin leikkiä. (Lilin tultua taloon Väinö huomasi ettei hän enää olekkaan panhan pohjimmainen, ja oli sitä mieltä että hän on Aivan Liian Vanha pelehtimään pentujen kanssa. Ellan ollessa pentu Väinö jaksoi painia tuntikausia Ellan kanssa, vaikka välillä korvat vuosivatkin verta Ellan piikkihampaiden jäljiltä).
Mutta siis tänään Lili pääsi nauttimaan painista noutajan kanssa. Ja hauskaa oli. Myös Väinämöisellä.

torstai 16. toukokuuta 2013

Porskutirallaa


Lili talven lapsi merivedessä viilentyy.
Ellalla taas oli eilen oikein mukava päivä, sillä agility-urheilijalla oli ohjelmassa lihashuoltoa. Siinnä se springeri pötkötti rennosti kyljellään, kun hierottiin ja venyteltiin. 
Tekisi kyllä meikäläisellekin hyvää ottaa tunti hierontaa!

maanantai 13. toukokuuta 2013

Maanantai


Blääh...!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Kevättä rinnassa

Spanielit nauttii keväästä täysin rinnoin
Hui saakeli, kun on kylmää vettä, tuumi Lili

Mitähän tuolla on....?

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kauniit kukkaset


Fowl reeds Arctic Flower, Lili, ja tulppaanit

Nyt kyllä jo vähän väsyttää tämä ruohon kasvamisen seuraaminen...

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Pentutreffit ja iltalenkillä auringonlaskun aikaan

Viikonloppuna Lili ja Teemu olivat pentutapaamisessa Lilin kasvattajien luona. Ohjelmassa oli perustottelevaisuutta, metsästystreeniä, makkaranpaistoa, ynnä muuta mukavaa. Mukana oli iso joukko Lilin sisaria, sekä pentujen vanhemmat. Mukavaa oli ollut ja kuviakin voisin laittaa, jahka saisi ulos kamerasta. (Puhelimen kuvat on NIIN paljon helpompi imuttaa suoraan bloggeriin...)

Sunnuntaina meidän Ellan kanssa kärvistellessä toko-kentällä, Lili pääsi vierailulle ampumaradalle. Siellä pikkuneiti oli torkkunut autossa kaikessa rauhassa sillä välin kun isäntä kävi harjoittelemassa haulikkoammuntaa. Torkkujen jälkeen pikkuneiti kävi ulkonakin tepastelemassa - ja voimme todeta että meidän molemmat spanielit on samaa kaliiberia - ei paukkuarkoja.

Tänään me käytiin vauhdikkaalla iltalenkillä ihan vaan tyttöporukalla, ja hauskaa oli...

KUKKUU!

Yhdessä myyrämetsällä

Elmaneiti hauskan jutun heitti, Lili savimaalla leikki.

Bussia odotellessa

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Leuka rintaan, ja reippaasti kohti uusia pettymyksiä...

..totesi Teemu, kun kerroin lauantain toko-kokeesta.
Kunnianhimoisena tavoitteenani oli - ei sen vähempää kuin ykköspalkinto. Ollaanhan tässä treenattu koko talvikausi, ja varsinkin viime viikkoina hiottu vaikeampien liikkeiden suorituksia urakalla.
Mutta ei.
Paikallaan makaaminen on Ellalle varma juttu. Jätän koiran riviin, ja ehkä noin minuutin jälkeen ihmettelen mitä tapahtuu; koiran koko kroppa liikkuu!? Hik! Hik! Hik! Mitä hemmettiä? Ellalla on hikka! Kesken suorituksen! Koiran peräpää nousee ekana, sitten Ella korjaa nopeasti asentoaan, ja menee takaisin makuulle. Sivulle tullessa koira odottaa nätisti käskyn ennenkuin nousee istumaan. Siis muuten täydellinen suoritus, mutta hikan pilaamana nollilla.
Odottelun jälkeen alkoi yksilösuoritukset, joita sain hävetä.
Meikkiksen jännittynyt olemus saa koiran hiipimään perässäni, sen näköisenä että tuo emäntä on muuten pieksänyt minua koko aamun. En uskalla mennä yhtään lähemmäs, en. Ja lopulta koira jää ihan kokonaan jähmettyneenä paikalleen. Ja kun alamäessä ollaan, niin kaikki liikkeet olivat surkeita. Siis tyyliin "teen-tätä-vain-koska-minun-on-pakko"-tyyliä.
Näin järkyttävä oli päivämme.
Luoksepäästävyys 9
Paikalla makaaminen 0
Seuraaminen kytkettynä 5
Seuraaminen taluttimetta 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6
Luoksetulo 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 5
Pistemäärä yhteensä 88

No. Yrittänyttä ei laiteta. Sunnuntai koitti ja edessä uusi koe.
Yritin tsempata Ellaa riehuleikein ja skarpata itse turhaa jännitystä pois. Annoinpa jopa alun yhteisliikkeiden jälkeen koiralle palkkioksi sinisorsa-ajonkin (koira sai käydä ylösajamassa lätäkössä uivan sorsan - ja kivaa oli!)
Tulokset:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8 (tuplakäsky maahanmenossa)
Seuraaminen kytkettynä 0 (koira oli koko ajan jossain kaukana)
Seuraaminen taluttimetta 0 (koira oli koko ajan jossain kaukana)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 (koira oli koko ajan jossain kaukana, ja istui maahan menon sijaan)
Luoksetulo 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7
Estehyppy 7
Kokonaisvaikutus 7
Pistemäärä yhteensä 93

Eipä tässä muuta voi todeta kun että pyllylleen meni. Ja pahasti.
Kisajännitykselle pitää tehdä jotain (mutta mitä, auttakaa...?) ja sitten on kaksi vaihtoehtoa:
a) jättää koko homma sikseen
b) lisää treeniä ja rohkeasti eteenpäin
Ja jos juuri nyt kysytään, niin tuo a-vaihtoehto kuulostaa aika houkuttelevalle. Siis kyllähän siinnä saisi aikalailla Onnellisemman Elämän ja Aikaa Itselle, jos jättäisi tuon koiran kanssa treenailut ja kisat sikseen.