 |
| Oon ihan valmis! |
 |
| Pujottelija |
 |
| Ääähhh! |
 |
| Ellan tyylinäyte |
 |
| Hyppyharjoittelija |
 |
| Mä oon niin kaunis vaikka treeneissäkin! |
.jpg) |
| Turbo on turbo |
 |
| Jiihaa! |
 | |
| Kuka filmaa..? |
Kuvat Teemu Rytkönen
keskiviikko 1. huhtikuuta 2015
This season.. I'll be mostly doing agility
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
Agiliitoa ja ulkoilua 'a la Ella ja Lili
 |
| Lilin näyte hypystä |
 |
| Ella kurvaa |
 |
| Täältä tullaan! |
 |
| Tiukkaakin tiukempi asento! |
 |
| Jäältä laiturille |
 |
| Kisailua |
 |
| Ella ekana, ja Lili perässä |
 |
| Kreisiä menoa! |
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Lilin eka agilitystartti
Eilen rohkaisin mieleni ja ilmoittauduin Lilin kanssa ekaa kertaa agilityn epävirallisiin kilpailuihin. Lajiharjoittelu aloitettiin 8 kuukautta sitten, ja mielessäni olen pohtinut että tämän kevään aikana otettaisiin ekat startit...
Nyt oli mahdollisuus startata epiksissä, joten ilmoitin meidät mölliradalle. Pohdin jonkin aikaa että ilmoitanko medi-luokkaan vai maxeihin, ja päädyin jälkimmäiseen. Koiraahan ei ole mitattu vielä, ja kyseessä on rajatapaus, saattaapi olla medi tai sitten maksi. Näin savolaisittain.
No niin. Mentiin sitten kisapaikalle, ja minua alkoi heti jännittämään! Ei pitäisi, onhan noita startteja takana, ja nämä oli vaan epäviralliset kisat. Mutta minkäs teet, kun jännittää, niin jännittää.
Koiria ja ohjaajia oli todella paljon, joten jouduimme odottamaan vuoroa pitkän tovin. Mikä oli siitä hyvä että oma - ja myös koiran jännitys pääsi vähän laantumaan, ja muuttumaan jopa hetkittäiseksi tylsistymiseksi...
Sitten koitti maxien vuoro, ja päästiin radalle. Rata sinänsä oli helppo, ja siinnä oli selkeä kulku, muutamalla hankalammalla kohdalla. Suunnittelin rataantutustumisessa ohjauksiin mahdollisimman selkeän, varman päälle vedon, ja sillä mentäisiin.
Lähdettiin liikkeelle, ja Lili ampaisi eteenpäin kuin ohjus. Niinkuin käyttölinjaiselta sprinkulta voi odottaakin. Ja tällä meinigillä jatkettiin läpi radan loppuun saakka. Koira teki hienoa työtä, ja maaliin päästiin virheettömällä radalla ajassa 26,29 ihanneajan ollessa 40 sekuntia. Tällä sijoituttiin kisan kakkoseksi. Varsin upea aloitus epäviralliselle kisauralle!
Video suorituksesta löytyy youtubesta.
Nyt oli mahdollisuus startata epiksissä, joten ilmoitin meidät mölliradalle. Pohdin jonkin aikaa että ilmoitanko medi-luokkaan vai maxeihin, ja päädyin jälkimmäiseen. Koiraahan ei ole mitattu vielä, ja kyseessä on rajatapaus, saattaapi olla medi tai sitten maksi. Näin savolaisittain.
No niin. Mentiin sitten kisapaikalle, ja minua alkoi heti jännittämään! Ei pitäisi, onhan noita startteja takana, ja nämä oli vaan epäviralliset kisat. Mutta minkäs teet, kun jännittää, niin jännittää.
Koiria ja ohjaajia oli todella paljon, joten jouduimme odottamaan vuoroa pitkän tovin. Mikä oli siitä hyvä että oma - ja myös koiran jännitys pääsi vähän laantumaan, ja muuttumaan jopa hetkittäiseksi tylsistymiseksi...
Sitten koitti maxien vuoro, ja päästiin radalle. Rata sinänsä oli helppo, ja siinnä oli selkeä kulku, muutamalla hankalammalla kohdalla. Suunnittelin rataantutustumisessa ohjauksiin mahdollisimman selkeän, varman päälle vedon, ja sillä mentäisiin.
Lähdettiin liikkeelle, ja Lili ampaisi eteenpäin kuin ohjus. Niinkuin käyttölinjaiselta sprinkulta voi odottaakin. Ja tällä meinigillä jatkettiin läpi radan loppuun saakka. Koira teki hienoa työtä, ja maaliin päästiin virheettömällä radalla ajassa 26,29 ihanneajan ollessa 40 sekuntia. Tällä sijoituttiin kisan kakkoseksi. Varsin upea aloitus epäviralliselle kisauralle!
Video suorituksesta löytyy youtubesta.
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Lili SPME Suomenmestari 2014!
 |
| Spanielien metsästyskokeen suomenmestari vm. 2014, Lili |
Niinhän siinnä sitten kävi että ilmoittautuminen sisään, ja nokka kohti Mäntsälää. Ensimmäiseltä päivältä SPME VOI 1 tulos, päivän ainoana ykköstuloksena...
Toiselta päivältä SPME VOI2 tulos, taas päivän parhaana koirana.
Joten niinhän siinnä sitten kävi että voitto tuli kotiin, ja meidän 1v10kk pikkuneiti on suomenmestari!!! Käsittämätöntä!
Voiton myötä Lili saa tittelin nimeensä, joka on täst'edes M-14 Fowl Reed's Arctic Flower
SPME SM-2014 -tulokset
M-14 essn Fowl Reed's Arctic Flower, ohjaaja Teemu Rytkönen, 53p.
SM-2 essn Birchstep's Daim, ohjaaja Kukka-Maaria Kivijärvi, 26,4p.
SM-3 essu Sweetie-pie Farvel, ohjaaja Pertti Kotiranta, 25,8p.
4. essu Sweetie-pie Fifth Avenue, ohjaaja Katja Järventausta, 17,8p.
5. essu Hollyoaks Isidor, ohjaaja Jouni Klaar, 14p.
6. essn Birchstep's Carol, ohjaaja Mika Ravaska, 13,8p.
7. essu Nelson, ohjaaja Jouni Liedes, 7,1p.
Voiton myötä Lili saa tittelin nimeensä, joka on täst'edes M-14 Fowl Reed's Arctic Flower
SPME SM-2014 -tulokset
M-14 essn Fowl Reed's Arctic Flower, ohjaaja Teemu Rytkönen, 53p.
SM-2 essn Birchstep's Daim, ohjaaja Kukka-Maaria Kivijärvi, 26,4p.
SM-3 essu Sweetie-pie Farvel, ohjaaja Pertti Kotiranta, 25,8p.
4. essu Sweetie-pie Fifth Avenue, ohjaaja Katja Järventausta, 17,8p.
5. essu Hollyoaks Isidor, ohjaaja Jouni Klaar, 14p.
6. essn Birchstep's Carol, ohjaaja Mika Ravaska, 13,8p.
7. essu Nelson, ohjaaja Jouni Liedes, 7,1p.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
torstai 14. marraskuuta 2013
Teini-ikäisen vanhemmuus
Se on joskus vaikeaa kun perheessä on murkkuikäisiä.
Pikkuneiti Lili ei ole vielä vuottakaan, ja koettelee yleensä pikku kepposillaan, ja runsaalla - jopa ylitsevuotavalla elämänilollaan.
Tänään ohjelmassa oli Karkureissu. Ensimmäinen kerta että koira katosi, eikä tullut takaisin.
Pillitin, huutelin ja pillitin koiraa takaisin, mutta ei mitään. Hiljaista.
Kun koiraa ei kuulu takaisin, niin juoksin kotiin, ja hälyytin Teemun apuun.
Palataan katoamispaikalle, kutsutaan koiraa ja sitä rataa, mutta hiljaista on. Hajaannumme etsintään. Juoksen ja juoksen aluetta läpi, mutta ei mitään. Ja Teemulla sama homma. Käyn auton, ja jatkan etsintää. Ei niin mitään.
Kysyn kaikilta onko kukaan nähnyt koiraa, mutta ei mitään.
Hälyytän apujoukkoja, mutta kukaan ei saa koirasta mitään havaintoja.
Tässä vaiheessa alkaa käydä selväksi että koiralle on pakko olla tapahtunut jotain. Onnettomuus tai kiinni jääminen, tai jotain. Huoli alkaa olla jo suuri, kun tälläistä ei kertakaikkiaan ole tapahtunut.
Palaan katoamispaikalle, hiljennyn ja huutelen. Ei mitään - vai kuuluiko jostain pieni piipitys?
Huutelen uudelleen, mutta hiljaista on. Etsintä jatkuu. Ajelen autolla, juoksen, pysähdyn, huutelen, pillitän, mutta ei mitään.
Lopulta puhelin soi, ja Teemu kertoo löytäneensä Lilin. Yllättävästä paikasta. Ihan läheltä katoamispaikkaa erään koiratalouden aidatulta pihalta! Siellä se oli haukahtanut isännän kutsuun, eikäpä isäntäkään ollut heti tajunnut että kyseessä on meidän koira, sillä tässä taloudessa asuu kaksi punavalkoista bretonia. Noin iltapimeässä ei ihan heti tule mieleen että bretonin sijaan pihalla on oma koira.
Sinne se pikkuneiti oli jotenkin päässyt - mutta ei enää pois! Voi elämä!
Näin saatiin karkulainen takaisin kotia, ja hetken järkytyksestä toivuttuani rupesi jo hivenen hymyilyttämään, nimittäin juuri tämän perheen bretoniherra on ollut Ellaan kovin Rakastunut, ja tullut kilometrienkin päästä riiustelemaan. Eipä olisi tuolloin Ali-herraa palautellessa osannut ajatella että kerran mennään toistepäin, haetaan spanielia bretoneilta kylästä!
Pikkuneiti Lili ei ole vielä vuottakaan, ja koettelee yleensä pikku kepposillaan, ja runsaalla - jopa ylitsevuotavalla elämänilollaan.
Tänään ohjelmassa oli Karkureissu. Ensimmäinen kerta että koira katosi, eikä tullut takaisin.
Pillitin, huutelin ja pillitin koiraa takaisin, mutta ei mitään. Hiljaista.
Kun koiraa ei kuulu takaisin, niin juoksin kotiin, ja hälyytin Teemun apuun.
Palataan katoamispaikalle, kutsutaan koiraa ja sitä rataa, mutta hiljaista on. Hajaannumme etsintään. Juoksen ja juoksen aluetta läpi, mutta ei mitään. Ja Teemulla sama homma. Käyn auton, ja jatkan etsintää. Ei niin mitään.
Kysyn kaikilta onko kukaan nähnyt koiraa, mutta ei mitään.
Hälyytän apujoukkoja, mutta kukaan ei saa koirasta mitään havaintoja.
Tässä vaiheessa alkaa käydä selväksi että koiralle on pakko olla tapahtunut jotain. Onnettomuus tai kiinni jääminen, tai jotain. Huoli alkaa olla jo suuri, kun tälläistä ei kertakaikkiaan ole tapahtunut.
Palaan katoamispaikalle, hiljennyn ja huutelen. Ei mitään - vai kuuluiko jostain pieni piipitys?
Huutelen uudelleen, mutta hiljaista on. Etsintä jatkuu. Ajelen autolla, juoksen, pysähdyn, huutelen, pillitän, mutta ei mitään.
Lopulta puhelin soi, ja Teemu kertoo löytäneensä Lilin. Yllättävästä paikasta. Ihan läheltä katoamispaikkaa erään koiratalouden aidatulta pihalta! Siellä se oli haukahtanut isännän kutsuun, eikäpä isäntäkään ollut heti tajunnut että kyseessä on meidän koira, sillä tässä taloudessa asuu kaksi punavalkoista bretonia. Noin iltapimeässä ei ihan heti tule mieleen että bretonin sijaan pihalla on oma koira.
Sinne se pikkuneiti oli jotenkin päässyt - mutta ei enää pois! Voi elämä!
Näin saatiin karkulainen takaisin kotia, ja hetken järkytyksestä toivuttuani rupesi jo hivenen hymyilyttämään, nimittäin juuri tämän perheen bretoniherra on ollut Ellaan kovin Rakastunut, ja tullut kilometrienkin päästä riiustelemaan. Eipä olisi tuolloin Ali-herraa palautellessa osannut ajatella että kerran mennään toistepäin, haetaan spanielia bretoneilta kylästä!
tiistai 24. syyskuuta 2013
Sapelihammastiikeri
 |
| Lili, sapelihammastiikeri (vai oliko se spanieli ja peuransarvi) |
 |
| Lilin ja Ellan syystuumailutauko |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)