Olimme tänään iltapäivällä Ellan ja isännän kanssa lenkillä. Matka oli vasta alkumetreillä, oltiin juuri päästy ensimmäisen metsälampareen reunaan, kun huomattiin että joku oli tuonut metsän eläimille evästä. Kuusen juurelle oli laitettu kuivattua heinää ja porkkananpalasia. Elmeri oli pyyhältänyt johonkin etuvasemmalle.Ei keretty asiaa kummemmin ihmetellä, kun Teemu pyysi minua olemaan hiljaa. Läheltä etuoikealta kuului jotain ääntä.
Kuuluva ääni oli vähän samanlainen kuin ulkoiluasun kahina. Vaan ilmestys joka hetkeä myöhemmin saapuu silmiemme eteen ei todellakaan ole ulkoiluasu. Aivoiltani menee pari sekunnin murto-osaa rekisteröidä mitä edessä tapahtuu. Näkyy nopeaa liikettä. Katseeni keskittyy ensin ilmassa tapahtuvaan liikkeeseen. "Mitä ihmettä...?", pohdin. Noin 15 metrin päässä puiden välistä pyyhkäisee esiin haukka. Sen siivet eivät mahdu kunnolla avautumaan puiden välissä. Ennenkuin ehdin kunnolla tajuta edellistäkään tapahtumaa, samaisen puun takaa esille pujahtaa Pupujussi Laukkarinen. Hädissään ja täysin sekaisin tilanteesta, se syöksyy täyttä kyytiä kohti jalkojamme. Silmäni rekisteröivät Ellan etuvasemmalla, pupujussin syöksymässä kohti meitä, haukan syöksymässä kohti jänistä...
Sekunnin kuluttua kun aivoni vielä prosessoivat tapahtumaa, pupu pujahtaa läheisen kuusen alle ja eteenpäin, haukka lentää tiehensä ja mitä tekee spanieli? Juosta jolkuttelee edessä autuaan tietämättömänä Elämän ja Kuoleman näytöksestä, jota olimme päässseet todistamaan. Havukkaherra oli ollut viimeistelemässä illallistaan, kun törmäsimme paikalle. En tiedä oliko pupu harvinaisen fiksu, shokissa vaiko saanut osumaa, mutta meidän saapuminen paikalle (ja syöksy jalkoihimme) pelasti sen hengen.
Kun me jäämme taivastelemme tapahtunutta, Ellakin päättää tulla tarkistamaan tilannetta. Ensin se pyyhältää ohi tuorettakin tuoreemmista jäljistä!!! mutta hetken päästä nenä toimii taas, ja alkaa alueen haravointi. Tässä vaiheessa katsomme parhaaksi jatkaa matkaa eteenpäin.
Näin siis pääsimme todistamaan harvinaisen hienoa tilannetta ihan livenä (no joo, näkeehän näitä joka lauantai Avarassa Luonnossa, mutta tämä oli Tositilanne =o) )
Eilissä iltana meillä oli erilainen näytelmä. Törmättiin Ellan kanssa naapurustossa asuvaan herttaiseen hännänheiluttajaan nimeltänsä Ilona. Ilona on walesinspringerspanielin ja bretonin sekoitus. Ilona on tiukka lyyli, ja pitää nuoret tytönheitukat kurissa. Minusta oli ihana seurata koirien leikkiä, jossa ilmeet ja eleet pääsi hienosti esille. Minulla oli naurussa pitelemistä, kun katselin näytelmää: Leikkiessään Ella juoksi täyttä vauhtia Ilonan kylkeen. Ilona ensin ulahti, sitten murahti Ellalle tyyliin "olehan kunnolla tenava". Ella nuoruuden voimissaan vastaa tähän röyhkeästi haukahtaen: "päh!". Tytöllä on luonnetta. Siinnä ne sitten juosivat yhdessä punavalkoiset salamat... Tässä eräänä päivänä pohdimme Ilonaa, että kun walesi on ylösajava lintukoira, ja bretoni seisova lintukoira, niin mitä sekoituksesta tulee...?
Lumikuono Spanieli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti