Ellan juoksut alkavat antaa periksi, joten suuntasimme tänään metsätreeneihin. Ohjelmassa oli laahausjälki peuran sorkalla.
Treenitauko on ilmeisesti tehnyt hyvää, ja onhan siinnä sekin että laji on metsästyskoiralle mieluisa... Ella nimittäin oli Todella Tohkeissaan. Jäljen alkuun mentäessä pikkuneiti aivan vapisi ja tutisi innoissaan, ja äänitehosteetkin oli mukana.
Liikkeelle lähdettiin vauhdilla. Hetkeä aiemmin tuli vettä, joten sain osakseni melkoisen piiskauksen märistä puunoksista, risuista, saniaisista ja kaikista muista mitä vastaan tuli. Tyttö ei säästellyt vauhdissa, vaan mennä porskutti eteenpäin kuin veturi, ja minä perässä.
Yritin siinnä kaikessa vilkuilla edes sen verran ympärilleni, että pystyin noteeraamaan merkkinä olleet nauhat - jäljellä ollaan! Vauhtia oli vähän liikaakin, joten spanieli porskutti ohi saaliin. Paluu takaisinpäin, jälki löytyi taas, ja sitten mentiin. Tyytyväinen spanieli oikein säteili löydettyään peuran sorkan!
Olipa kertakaikkiaan ihana nähdä Ella noin tohkeissaan harrastuksesta. Metsässä meno vapaana on tietty mukavaa (varsinkin silloin kun löytyy jotain aarteita), mutta tässä oltiin töissä. Kivaa yhdessä, Jee!
Ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä verijälki. Viime kerrasta onkin aikaa, joten on mielenkiintoista nähdä miten meidän käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti