Agiliitokisoissa

Tänään otettiin Elmaneidin kanssa viimeinen kisastartti ennen kesälomaa.
Suureksi ilokseni sää oli sateinen ja kolea, sen sijaan että olisi ollut lämmintä. Jee! Lämmin keli näet pehmittää spanielin spagetiksi. Kylmä taas terästää aistit ja saa koiraan vauhtia.
Ekana vuorossa oli hyppyrata, jossa kolmantena esteenä haasteellinen putkensuu (niin että koiran houkutuksena suoraan linjassa on toinen putkieste, johon EI pidä mennä). No sinne väärään putkeenhan se sujahti. Mutta ei siinnä mitään. Eikun korjausliike ja matka jatkuu. Ella tekee nättiä ja vauhdikasta rataa, kunnes tullaan kepeille. Yritän antaa koiran hakeutua kepeille vapaasti (kun se Osaa Ne Jo), mutta seurauksena on sisäänmeno tokasta välistä. Parin korjauksen jälkeen saadaan matka taas vauhtiin ja loppurata menee mallikkaasti. Fiilis on hyvä. Rata oli vauhdikas, ja voin syyttää itseäni virheistä joita tuli.
Yritän ehtiä autolle hakemaan juomapulloa, mutta en ehdi kun agilityradan rataantutustumista jo kuulutetaan. Juoksen takaisin kentälle, ja ehdin tutustumiseen. Rata on haasteellinen, mutta tavallaan hauska. Siinnä on jopa meikkikselle harvinainen kolmen esteen sarjahyppy. Ja haasteellisia täyskäännöksiä parissakin kohtaa. Hengästymisestä huolimatta saan hyvän tuntuman rataan.
Meidän vuoro koittaa, ja lähdetään liikkeelle. Läheltäpititilanne saa minut karjaisemaan Ellalle, joka vastaa mokomaan törkeyteen hidastelemalla. Tuomarikin on Ellan mielestä epäilyttävä, joten saan käyttää kaiken suostutteluvoimani siihen että saan vakuutettua koiralle että kaikki on ihan oikeasti ok. Samalla kun tehjdään ratasuoritusta jonka ihanneaika on alle minuutin. No, rataa edetään haasteellisuudesta huolimatta hienosti. Niin hienosti että tuo alun kielto on ainoa virhe koko radalta.
Aikalailla mahtavaa. Ella sai hienoista suorituksistaan Ruhtinaallisen palkkion, ja on varsin tyytyväinen pieni spanieli.
Pienestä tuleekin mieleeni. Aamulenkillä näin kaurisrouvan. Katselin hänen kauneuttaan tovin.
Iltalenkillä äsken löysin saman rouvan melkeinpä samasta paikasta. Ja huomasin että pikkurouvalla olikin kaksi Järjettömän suloista bambia hoidettavanaan!
Sidoin Ellan kiinni puuhun, ja kävin hiipimässä lähemmäs katselemaan pikkuisten touhuiluja. Ihania ihania ihania!

Kännykameran kuvanlaatu on surkea, mutta siinnäpä kaurisrouva vauvoineen.