Vauhtia!
Sitä riitti tänään, kun starttasimme Ellan kanssa BATin agilitykisoissa.
Otin alun varman päälle, kun monessa kisassa ollaan otettu eka virhe heti alussa.
Ekan osuuden jälkeisestä käännöksestä oli vuorossa suora; puomi, rengas ja putki. Oikein näki kun Ella intoutui, tyttö lähti kuin ohjus eteenpäin, suorittaen kaikki esteet mallikkaasti. Ja matkaa jatkettiinkin jonkun matkaa varsin mallikkaasti, kunnes olin itse liian hidas. Ja kun ohjaaja ei kerro, niin koirahan päättelee. Eikä se koiran päätelmä ole aina sama kuin mitä tuomari on suunnitellut. No. Ratasuorituksesta tuli hylätty, mutta meillä molemmilla oli naama kuin Hangon keksi - selkeesti näki että Ellalla oli superkivaa, ja minuahan se vaan nauratti!
Ennen tokaa rataa paikalle saapui isäntä. Eikä se ollut suorituksen kannalta hyvä juttu; toinen rata meni aivan pipariksi, kun Ella lähinnä ihmetteli että mihinkähän se isäntä meni. Yrityksestä huolimatta en saanut Ellaa hanskoihin, ja päätin jättää radan kesken.
Lili kävi viettämässä aamupäivän ampumaradalla haulikon paukkeeseen tottumassa. Muuten homma oli mennyt hienosti, mutta ampumaharjoitusten jälkeen pikkuneiti oli käynyt valitettavasti liian lähellä amppareita. Osumia oli tullut molempiin päihin, ja agilityradalle saapuikin apea pikkuneiti toinen silmäkulma turvoksissa. Ampparien pistot olivat jopa saaneet reppanan oksentamaan. Tämä oli jo toinen kerta vähälle aikaa, joten toivottavasti oppi menisi perille, amppareiden ja mehiläisten lähelle ei kannata mennä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti