Toisena oli hyppyrata, johon keskittyminen ei enää riittänyt, hylätty. Muttei se kyllä tätä riemua hillitse!
Tulokset löytyvät HSKH:n sivuilta.
sunnuntai 26. elokuuta 2012
HSKH agilitykisat
Mediluokan startti kuumassa kelissä. Tuomarina Martti Salonen. Agiradalta puhdas suoritus, siitäkin huolimatta että koin radalla blackout tilanteen! Ihan mieletöntä!!! Eikä siinnä vielä kaikki, otettiin vielä luokkavoitto! Ihanneaika 50 sec, meidän aika 49,07. Tunnelma katossa, jahuu :))
Toisena oli hyppyrata, johon keskittyminen ei enää riittänyt, hylätty. Muttei se kyllä tätä riemua hillitse!
Toisena oli hyppyrata, johon keskittyminen ei enää riittänyt, hylätty. Muttei se kyllä tätä riemua hillitse!
maanantai 6. elokuuta 2012
lauantai 4. elokuuta 2012
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Suuri robootti-imuri testi - Roomba vastaan Neato
Minä pidän puhtaasta ja siististä kodista.
Minä en pidä siivouksesta, enkä mielellään riitele aiheesta jatkuvasti isännän kanssa.
Niinpä minulla on useamman vuoden ajan ollut ahkerana apuna iRobotin roboimuri; Roomba 560.
Laite on todellakin ollut uskollinen apuri, se on jaksanut kerätä sekä spanielin karvat että emännän pitkät hiukset. Ne kyllä tosin tahtovat tukkia roboimurin harjakset niin että käytännössä laite vaatii jonkin asteista puhdistusoperaatiota jokaisen käytön jälkeen.
Roomban voi ajastaa siivoilemaan itsekseen, mutta minä olen tyytynyt käyttämään imuria manuaalisesti. Imuri on ollut näppärä laittaa pörräämään esim kun lähtee koiran kanssa ulos, tai kun puuhailee jotain muuta Tärkeää, kuten esim tekee etätöitä tai pesee pyykkiä.
Roomban kulkua voi ohjata mukana tulevilla etäasemilla, joita voi käyttää majakkana tai virtual wall tyyppisesti. Meidän perheessä ollaan tyydytty virtual wall- toiminteeseen, jolloin imurin kohteena on yksi tila tai huone. Ja tällä ollaan tosiaan pärjätty mainioisti kolmisen vuotta.
Koska imuri on ollut ahkerassa käytössä, on se vaatinut myös huoltotoimenpiteitä.
Roomban kehittäneet ihmiset ovat olleet neroja. Laite on nimittäin äärimmäisen helppo korjata. Se on kokonaan modularinen, kaikki osat voidaan helposti (ja ihan itse!) vaihtaa uusiin. Olenkin niin pätevöitynyt Roomba-korjaaja, että pohdiskelin taidon lisäämistä cv:seen ;o)
Joku toinen voisi todeta että laite on huono kun sitä pitää korjata, mutta minun mielestä on parempi että osia voi vaihtaa, sen sijaan että koko laite joutaa roskiin. Akun olen vaihtanut kerran näiden vuosien aikana. Nyt akun jälleen osoittaessa heikontumisen merkkejä, aloin pohdiskelemaan laitteen uusimista.
Jostain lehdestä (olisiko ollut tietokone tms lehti) löysin sitten testin roboimureista, ja mieleni alkoi tekemään roboimureiden kuuminta tulokasta; Neatoa.
Pohdiskelin Neaton hankintaa pitkään ja vakavasti. Kaverin hinta kun on viisisataa euroa, eikä sitä tuntunut saavan mistään sen halvemmalla. Mutta sitten tuli olkapääleikkaus ja seitsemän viikkoa sairaslomaa karvanlähtöisen koiran kanssa. Voi herrajumala sitä karvan määrää!
Siispä tilaus robokeskukselle ja odottamaan.
Neato roboticsin valmistama Neato XV-15 saapui meille, ja todellinen testaus pääsi alkamaan.
Haaste oli kova. Spanieli valutti karvaansa sen mitä kerkesi, eikä emännästä ollut siivoojaksi.
Neato osoittautui heti ensi ajolla hyvin erilaiseksi kuin Roomba. Ensinnäkin sen imuteho. Roomban toimintaperiaate on enemmänkin "kerätä roskia", kun taas Neato oikeasti imee. Myös imurointilogiikka on aivan toista. Roomban tekniikka on sikin-sokin-sinne-tänne-kunnes-tulee-valmista. Neato etenee järjestelmällisesti huone kerrallaan. Tämä näkyy myös tuloksissa. Neaton looginen ajojärjestys aikaansaa sen, että se ihan oikeasti pystyy imuroimaan vaikka koko asunnon (81m2) kerralla. Mutta ihan täydellistä homma ei kuitenkaan ole; koska Neato on loogisempi, se ei pyyhkäise aluetta ziljoona kertaa, niinkuin Roomba tekee. Tämä ei käytännössä näy normaalitilanteessa, mutta osoittautui haasteeksi silloin kun talossa on karvanlähtöaika. Olohuoneen mattoon tahtoi jäädä kiinni karvoja. Onneksi oli Roomba, joka sai tulla siivoamaan maton vielä Neaton jälkeen. Sairaslomalla ollessani meidän taloutta hallitsikin roboimureiden armeija ;o)
Neaton hyviä puolia on myös se että se pystyy selättämään myös makuuhuoneen pidempilankaiset matot, Roomba ei ko matoille suostunut imuroimaan, kiersi ne vain.
Nyt töihin palattuani olen ajastanut Neaton viihdyttämään Ellaa päivittäisellä siivousroundilla. On se hyvä että koiralla on seuraa.
Tässä vielä plussat ja miinukset lyhyesti.
Roomba:
+ epälooginen imurointilogiikka siivoaa koirankarvat matosta paremmin karvanlähdön aikaan
- vaatii käytännössä hoitotoimenpiteitä jokaisen käyttökerran jälkeen (karvojen poisto harjasten, pyörien yms ympäriltä).
Neato:
+ tehokkaampi imurointilogiikka mahdollistaa koko asunnon siivouksen kerralla (myös ajastettuna)
+ siivoaa myös pitkälankaisemmat karvalankamatot
+ roskat on helppo tyhjentää, eikä laite tarvitse päivittäistä puhdistusta
+ imee selvästi enemmän hienojakoista pölyä (näkee helposti kun roskasäiliötä tyhjentää)
- looginen imurointitekniikka jättää toivomisen varaa silloin kun taloudessa on paljon koirankarvoja
Siispä jos meikäläisen mielipidettä kysytään roboimureista, niin vastaus on tietenkin: Molempi parempi!
Minä en pidä siivouksesta, enkä mielellään riitele aiheesta jatkuvasti isännän kanssa.
Niinpä minulla on useamman vuoden ajan ollut ahkerana apuna iRobotin roboimuri; Roomba 560.
Laite on todellakin ollut uskollinen apuri, se on jaksanut kerätä sekä spanielin karvat että emännän pitkät hiukset. Ne kyllä tosin tahtovat tukkia roboimurin harjakset niin että käytännössä laite vaatii jonkin asteista puhdistusoperaatiota jokaisen käytön jälkeen.
Roomban voi ajastaa siivoilemaan itsekseen, mutta minä olen tyytynyt käyttämään imuria manuaalisesti. Imuri on ollut näppärä laittaa pörräämään esim kun lähtee koiran kanssa ulos, tai kun puuhailee jotain muuta Tärkeää, kuten esim tekee etätöitä tai pesee pyykkiä.
Roomban kulkua voi ohjata mukana tulevilla etäasemilla, joita voi käyttää majakkana tai virtual wall tyyppisesti. Meidän perheessä ollaan tyydytty virtual wall- toiminteeseen, jolloin imurin kohteena on yksi tila tai huone. Ja tällä ollaan tosiaan pärjätty mainioisti kolmisen vuotta.
Koska imuri on ollut ahkerassa käytössä, on se vaatinut myös huoltotoimenpiteitä.
Roomban kehittäneet ihmiset ovat olleet neroja. Laite on nimittäin äärimmäisen helppo korjata. Se on kokonaan modularinen, kaikki osat voidaan helposti (ja ihan itse!) vaihtaa uusiin. Olenkin niin pätevöitynyt Roomba-korjaaja, että pohdiskelin taidon lisäämistä cv:seen ;o)
Joku toinen voisi todeta että laite on huono kun sitä pitää korjata, mutta minun mielestä on parempi että osia voi vaihtaa, sen sijaan että koko laite joutaa roskiin. Akun olen vaihtanut kerran näiden vuosien aikana. Nyt akun jälleen osoittaessa heikontumisen merkkejä, aloin pohdiskelemaan laitteen uusimista.
Jostain lehdestä (olisiko ollut tietokone tms lehti) löysin sitten testin roboimureista, ja mieleni alkoi tekemään roboimureiden kuuminta tulokasta; Neatoa.
Pohdiskelin Neaton hankintaa pitkään ja vakavasti. Kaverin hinta kun on viisisataa euroa, eikä sitä tuntunut saavan mistään sen halvemmalla. Mutta sitten tuli olkapääleikkaus ja seitsemän viikkoa sairaslomaa karvanlähtöisen koiran kanssa. Voi herrajumala sitä karvan määrää!
Siispä tilaus robokeskukselle ja odottamaan.
Neato roboticsin valmistama Neato XV-15 saapui meille, ja todellinen testaus pääsi alkamaan.
Haaste oli kova. Spanieli valutti karvaansa sen mitä kerkesi, eikä emännästä ollut siivoojaksi.
Neato osoittautui heti ensi ajolla hyvin erilaiseksi kuin Roomba. Ensinnäkin sen imuteho. Roomban toimintaperiaate on enemmänkin "kerätä roskia", kun taas Neato oikeasti imee. Myös imurointilogiikka on aivan toista. Roomban tekniikka on sikin-sokin-sinne-tänne-kunnes-tulee-valmista. Neato etenee järjestelmällisesti huone kerrallaan. Tämä näkyy myös tuloksissa. Neaton looginen ajojärjestys aikaansaa sen, että se ihan oikeasti pystyy imuroimaan vaikka koko asunnon (81m2) kerralla. Mutta ihan täydellistä homma ei kuitenkaan ole; koska Neato on loogisempi, se ei pyyhkäise aluetta ziljoona kertaa, niinkuin Roomba tekee. Tämä ei käytännössä näy normaalitilanteessa, mutta osoittautui haasteeksi silloin kun talossa on karvanlähtöaika. Olohuoneen mattoon tahtoi jäädä kiinni karvoja. Onneksi oli Roomba, joka sai tulla siivoamaan maton vielä Neaton jälkeen. Sairaslomalla ollessani meidän taloutta hallitsikin roboimureiden armeija ;o)
Neaton hyviä puolia on myös se että se pystyy selättämään myös makuuhuoneen pidempilankaiset matot, Roomba ei ko matoille suostunut imuroimaan, kiersi ne vain.
Nyt töihin palattuani olen ajastanut Neaton viihdyttämään Ellaa päivittäisellä siivousroundilla. On se hyvä että koiralla on seuraa.
Tässä vielä plussat ja miinukset lyhyesti.
Roomba:
+ epälooginen imurointilogiikka siivoaa koirankarvat matosta paremmin karvanlähdön aikaan
- vaatii käytännössä hoitotoimenpiteitä jokaisen käyttökerran jälkeen (karvojen poisto harjasten, pyörien yms ympäriltä).
Neato:
+ tehokkaampi imurointilogiikka mahdollistaa koko asunnon siivouksen kerralla (myös ajastettuna)
+ siivoaa myös pitkälankaisemmat karvalankamatot
+ roskat on helppo tyhjentää, eikä laite tarvitse päivittäistä puhdistusta
+ imee selvästi enemmän hienojakoista pölyä (näkee helposti kun roskasäiliötä tyhjentää)
- looginen imurointitekniikka jättää toivomisen varaa silloin kun taloudessa on paljon koirankarvoja
Siispä jos meikäläisen mielipidettä kysytään roboimureista, niin vastaus on tietenkin: Molempi parempi!
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Ja valtakunnassa kaikki hyvin...
 |
| "Kuivaksi on mennyt vanha merenpohja", tuumi spanieli kun aavikolla seisoi |
Ella voi olosuhteisiin nähden hyvin. Jopa niin paljon että välillä pitää hillitä vauhtia. Kipulääkettä ollaan annettu hillitysti, koirasta on hieman vaikea päätellä onko sillä kipuja vai ei.
Muuten ollaan vielä toipilaslinjalla, pienet lenkit ja ruokaa. Mielenterveyden ylläpitämiseksi ollaan teetätetty pieniä tehtäviä, jotka (ainakin tänä aamuna) olivat Elmaneidin mielestä liiankin helppoja...
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Potilas kotona
Ella pääsi kuin pääsikin kotiin myöhään eilen illalla. Tulokset olivat lupaavia, näyttää sille että tällä kertaa kyyn purema aiheutti vähemmän vaurioita. Asiaan vaikuttanee koiran koko, ekalla kerralla Ella oli vasta puolen vuoden ikäinen. Nyt koira on täysikasvuinen, 18 kg.
Ella oli kovasti kipeä ja ressukka tullessaan kotiin. Ilmoitti vaan mammalle että ruokaa olisi hyvä saada, mutta muuten kävi vaan makaamaan lampaantaljalleen. Edes seurustelu isäntäväen kanssa ei huvittanut, koira halusi vaan olla rauhassa. Kuono oli turvoksissa toiselta sivulta, johon kyy oli iskenyt.
Aamulla Ella oli vielä masentuneen ja kipeän oloinen, mutta iltapäivällä minua oli vastassa jo iloisesti häntäänsä heiluttava spanieli. Myös kuonon turvotus on laskenut päivän mittaan.
Kipulääkkeeksi koiralle määrättiin ihan samaa opiaattia mitä minäkin olen käyttänyt olkaleikkauksen kipujen hoitoon. Lääke on Ellan mielestä AIVAN KAMALAA, sen piilottaminen jugurttiin sai aikaiseksi oksennusreaktion. Lillipullatkaan eivät toimineet sen paremmin, mutta reilu annos maksamakkaraa tepsi. Sillä lääke saatiin alas kurkusta, vaikka se selvästi on pahan makuista. Meikäläisen versio lääkkeestä on enterokapseli, joten makua ei huomaa, mutta koiralle lääke annetaan tablettina.
Nyt Ella on siis viikon sairaslomalla. Vatsalääkettä, kipulääkettä ja lepoa. Lenkitkin vaan pikkupisutuksia hihnassa. Mutta pääasia että koira on kunnossa.
Ellaa kotia odotellessa (oma leikkaus tuoreena mielessä) tuumin että on se hyvä että meillä on Viivejä ja Riinoja jotka kantavat huolta meistä ihmisistä ja eläimistä. Kiitos siitä!
Ella oli kovasti kipeä ja ressukka tullessaan kotiin. Ilmoitti vaan mammalle että ruokaa olisi hyvä saada, mutta muuten kävi vaan makaamaan lampaantaljalleen. Edes seurustelu isäntäväen kanssa ei huvittanut, koira halusi vaan olla rauhassa. Kuono oli turvoksissa toiselta sivulta, johon kyy oli iskenyt.
Aamulla Ella oli vielä masentuneen ja kipeän oloinen, mutta iltapäivällä minua oli vastassa jo iloisesti häntäänsä heiluttava spanieli. Myös kuonon turvotus on laskenut päivän mittaan.
Kipulääkkeeksi koiralle määrättiin ihan samaa opiaattia mitä minäkin olen käyttänyt olkaleikkauksen kipujen hoitoon. Lääke on Ellan mielestä AIVAN KAMALAA, sen piilottaminen jugurttiin sai aikaiseksi oksennusreaktion. Lillipullatkaan eivät toimineet sen paremmin, mutta reilu annos maksamakkaraa tepsi. Sillä lääke saatiin alas kurkusta, vaikka se selvästi on pahan makuista. Meikäläisen versio lääkkeestä on enterokapseli, joten makua ei huomaa, mutta koiralle lääke annetaan tablettina.
Nyt Ella on siis viikon sairaslomalla. Vatsalääkettä, kipulääkettä ja lepoa. Lenkitkin vaan pikkupisutuksia hihnassa. Mutta pääasia että koira on kunnossa.
Ellaa kotia odotellessa (oma leikkaus tuoreena mielessä) tuumin että on se hyvä että meillä on Viivejä ja Riinoja jotka kantavat huolta meistä ihmisistä ja eläimistä. Kiitos siitä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)