Kevään kuvakavalkaadi

Eilen muistin pitkästä aikaa ottaa kameran mukaan, joten tässä muutama otos. Liikkeelle lähdettiin stadionin kautta. Paikallinen jalkapallojoukkue muuten jo treenaa kentällä, vaikka se juuri nyt muistuttaa enemmän voikukkapeltoa kuin mitään muuta.

Spanielin loikkaesitys

Stadikalta suunnattiin metsään, jossa oli aivan saakutisti itikoita.

Kuvien ottaminen oli haasteellista, koska jos edes hetkeksi pysähtyi, niin käynnissä oli melkoinen kuppaus.

Tässä Ella esittää kuinka seisotaan kolmella jalalla kieli ulkona (älkää kokeilko samaa temppua kotona)

Kalliolla meikkis katsoo silmä kovana käärmeitä, samalla kun Ella tarkkailee näkyykö hirviä, peuroja tai ketturepolaista. Jälkimmäisen kanssa Elmeri otti joku päivä sitten juoksukilpailut. Paikka oli muuten samainen kallio. Ella jäi toiseksi. 

Liekkö sama kettu vai toinen, joka meitä tarkkaili iltalenkillä pellon reunassa.

Kukkuu!

Ja lenkin jälkeen saavuttiin kotiin: 

Huomaa optimaalinen ilmalento, aidan yli hypätään juuri sopivalla voimalla.

Juoksuaika

Ellan juoksut alkoivat eilen. Tämä on nyt sitten toka kerta. Viime kerran jälkeen Ella kärsi voimakkaasti valeraskaudesta, ja minä todella toivon että tällä kertaa on toisin. Koira oli kuukausitolkulla masentunut ja haluton tekemään yhtään mitään.
Nyt ollaan siis kolme viikkoa treenitauolla. Harmi.

Onnellista elämää

Tänä aamuna vietin etäpäivää, ja sen sijaan että olisin herännyt kello 5.45 niinkuin normaaleina työaamuina, nukuin peräti 8.20 saakka. Nousin ylös ja lähdin ulos ulkoiluttamaan koiraa.
Aurinko paistoi, ja ulkona oli aivan ihana aamu. Linnut lauloivat ja lämmin tuuli hiveli ihoa. Hengitin syvään kukkien huumaavasti tuoksuttamaa ilmaa, ja olin tyytyväinen.
Kävelin Ellan kanssa meren rantaan. Joutsenpariskunta piti menojaan lahden poukamassa. Suuret siivet havisivat ilmassa kun joutsenet vaihtoivat paikkaa. Ella seisoi laiturin nokassa ja haisteli ilmaa. Häntä heilui iloisesti, kun rannassa polskivat kalat herättivät koiran huomion. Tyttö lähti kahlailemaan kaislikkoon. Istuin hetken laiturilla, ja nautin. Tälläisinä päivinä ei voi olla muuta kuin onnellinen. Meillä on kevät, ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Äiskälle onnea!

Jangas blogista luimme uutiset että Ellan äitee, Jangas Duck Soup oli ansainnut kuudennen nollatuloksen agilityssä. ONNEA! Enää puuttuu yksi nollatulos agilityn SM kisoja varten. Mahtavaa!
Meidän pikkuneitikin on päässyt taas harjoittelun makuun agiltyrintamalla. Talven selän taituttua onkin taas mukava harjoitella ulkosalla. Ollaan yritetty saada myös kakkosharjoittelupaikkaa lähempää kotia, mutta hylsy tuli. Harmi homma.Olisi nähkääs paljon helpompaa tehdä vapaaharjoituksia, jos kentälle ei olisi 50 km matkaa...
Muuten elämä menee tavanomaisia ratojaan. Töissä käydään, ulkoillaan koiran kanssa ja mietitään kesän pihahommia. Ellakin on jo rauhoittunut enimmästä KevätRiemusta, ja pysyy suhteellisen hyvin hallinnassa. Muutamia irtiottoja tulee vielä, mutta ei mitään vastaavaa kuin alkukeväästä. Ja kun tyttö myös pysähtyy käskystä, niin eiköhän tästä sittenkin tule jotain.. Paikoillaan olossa ollaan myös edistytty huimasti. Ellahan on aina ollut hyvä pysymään paikallaan, nyt matkaa saa ottaa reilusti, ja tyttö vaan istuu nököttää paikallaan nätisti lupaa odottaen. "Saa tulla" tai "vapaa" -sanat kuullessaan Pikku Spanieli tulla viilettää korvat tuulessa liitäen kuin Dumbo konsanaan.

taivastelua

Voi mahdotonta! Niin se vaan aika kuluu siivillä, ettei mukana tahdo pysyä. Töissä on normaaliakin enemmän kiirettä, eikä vapaa-ajallakaan ole ehditty lepäilemään laakereilla. Pihaprojektiakin ollaan suunniteltu. On se vaan mukava kun tulee kesä.
Ella neitonen on oma itsensä, kiinnostunut kovasti ulkona eläimistä ja kaikesta muustakin liikkuvasta. Vielä kun saataisiin sama kiinnostus ohjattua emäntään ja isäntään, niin kyllä se tästä. Ollan nyt lenkkeilty eri maastoissa, jotta saadaan tyttö pysymään lähellä. Ja enkö minä jossain vaiheessa kehuskellut että hihnassa kulkeminen sujuu hienosti? No, se oli sen hetken juttu se. Nyt vallalla tahtoo taas olla edestakaisin kulkeminen, vieressä pysytään hetki, kunnes koira taas pyrkii edelle. Mitähän me oikein tehdään väärin?
Tällä viikolla meillä jäi agility treenitkin väliin muiden kiireiden takia. Harmi homma. 
Ja tiedättekö mitä, viikonloppuna tulee vuosi täyteen siitä kun Ella tuli meille. Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, mutta nopeasti tuo vuosi vierähti. Olenkohan minä tullut vanhaksi, vai kulkeeko se aika vaan nopeammin kuin ennen...?

Kevättä rinnassa

Joo-o. Niin se vaan on että kevät tulla tyrskyttää täyttä vauhtia, vaikka vielä vähän aikaa sitten tuntui, että talvi on loputon. Se järkyttävä lumimääräkin on suurinpiirtein sulanut. Ihmeesti vaan ne vedetkin menee jonnekkin, olisi luullut että saamme kylpeä kuravedessä pitkin kesää.
Tänään ollaan ihmetelty pihalla tulevan kesän projektia, ollaan näet aikeissa laajentaa patio isommaksi. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan.
Ella oli tietysti hommassa mukana täysin hampain, vaikkakin välillä piti ihmetellä naapurin suloista kisumirriä. Kissa on Ellasta omituinen otus. Niin outo, että piti oikein ilmaan hypätä, kun kissa meinasi tulla lähemmäs ;o)  Kyllähän niitä kissoja kannattaa vähän varoa, nekun saattaa olla arvaamattomia.

Muuten elämä jatkuu tavallista rataa, käydään lenkillä ja harjoitellaan päivittäin luoksetuloa, pysähtymistä, seuraamista ja muita tuiki tärkeitä perustaitoja. Muuten Elmeri on saanut olla (lähestulkoon) vailla huomiota, jotta metsässä karkailu saataisiin aisoihin. Sulaneen lumen alta tulevat tuoksut kun saavat tytön aivan sekaisin, eikä spanieli tosiaankaan pysy niin lähellä kuin pitäisi. Tähän saakka koiruus on pysynyt hyvin lähellä, mutta nyt meno on toinen. Viime aikoina tyttö on saanutkin kulkea enemmän hihnassa. Vaikka kyllä sitä vielä saa spurttailla vapaanakin.

Eilen lenkillä törmättiin cavalier -pentuun. Ellan mielestä pentu oli vähintäänkin ärsyttävä, kuten kuvasta näkyy.

Lintukoira

Se on kuulkaas semmoinen juttu, että tuo meidän ylösajava lintukoira on tosi kova ajamaan lintuja ylös.
Ihan liiankin kanssa. Ja kun sille päälle satutaan, niin kuulokin menee. Se on ihan sama mitä isäntä tai emäntä huutelee, spanieli ei kuule.
Ollaan otettu seisahtamis- ja luoksetuloharjoituksia, mutta nuo luonnon tarjoamat palkkiot on kyllä kutsuvia.
Luonto onkin herännyt talviteloiltaan. Meillä on viime viikonlopun jälkeen nähty kyykäärmeitä oikein urakalla. Minunkin matkan varrelle on sattunut useampi yksilö. Ellan viimesyksyinen onnettomuus on vielä tuoreena mielessä, joten jos jollain on hyviä vinkkejä siihen, miten koiran saa pelkäämään kyytä, niin kertokaa.
Muitakin eläimiä näkyy runsaasti. Lintujen liverrystä, kaakatusta ja piipitystä kuuluu joka puolelta, bongattu on joutsenia, kurkia, lehtokurppa ja niin edelleen. Alueella pyörii myös tuuheahäntäinen kettu repolainen. Oli katsellut Ellaa toissa-aamun lenkillä... Ja kun lumet on sulaneet, niin myös kauriita ja peuroja näkyy. Joten ei se ole ihmekkään että Elmeri ei tahdo pysyä nahoissaan mokomien houkutusten keskessä.
Viikonloppuna oltiin Ojangossa talkoilemassa, siellä alkaakin olla jo kentät sulana, kohta päästään harjoittelemaan. Että tämmöistä meillä.
Tässä vielä videopätkä lomalta, aiheena mitä tapahtuu kun spanieli saa ilmapallon...
Ilmapallovideo