Tiistaina meillä oli agilitytreenit. Ella oli täynnä energiaa, ja suoritti tehtävät varsin hienosti. Minun tilanteeni on vähän toinen, homma on hivenen hakusessa. Jospa se siitä, kun vauhtiin päästään. Harjoitusten päätteeksi vedettiin pienet jäljet fasaanilla. Elmaneiti meni eteenpäin kuin pikajuna, ja saalis löytyi nopsaan.
Saimme fasaanin kotiin vietäväksi, joten kävimme vielä illalla vetämässä riistajäljen metsään. Olin aivan tajuttoman väsynyt, nuo aamuherätykset ennen kuutta tekevät tehtävänsä. Kymmeneen mennessä olen niin sippi, että peti kutsuu.
Maasto oli lehtipuuvoittoista, alussa saniaisten peittämää. Matkalla oli risukoita ja joku kaatuneen puunrungon ylityskin. Jäljellä oli kaksi käännöstä, ja pituutta jotain parisataa metriä. Jälki sai vanhentua seuraavaan iltaan, jolloin kävin viemässä fasaanin paikoilleen.
Ella saapui paikalle innoissaan. Alkupaikalla piti haistella kunnolla, kuopaista maatakin pari kertaa. Sitten lähdettiin katsastamaan mihin suuntaan jälki vie. Hetken hapuilun jälkeen suunta löytyi, ja nenä vei koiraa. Käännöksissä tuuli taisi riepotella hajuja, tyttö oikasi kulman ja suunnisti suorempaa reittiä kohti jatkoa. Fasaani löytyi jäljen päästä, ja sai osakseen tutkimuksen. Suuhun sitä ei kuitenkaan tohtinut ottaa. Tähän tarvitaan vielä lisää kokemusta. Näin hienosti meni tämä jäljestys. Kotia päästyä tyttö olikin kovasti väsyksissä haistelutyön jäljiltä.
Tänään Elmeri pääsi oikein shamppoopesulle. Valkoinen värikin näyttää nyt kirkkaammalle, kun siitä on pesty pois kesän savivesissä rypemiset. Yksi tassu vaan näyttää jo saaneen uuden vihreän värin, missä lie kuoputellut. Taisi olla puhtaus liikaa spanielille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti