Salon koiranäyttely ja Luontoäidin ihmeet

Asennossa

Toinen aikainen aamuherätys samana viikonloppuna, ohjelmassa Salon koiranäyttely. Valeraskauden väsyttämä koira ei miellyttänyt tuomaria, tulos EH (erittäin hyvä).
Tuomarina toimi Vera Smirnova, Viro.
Arvostelu:
"Erittäin hyvä tyyppi. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää, ilme saisi olla lempeämpi. Vahva selkä. Eturinta saisi olla leveämpi ja rintakehä tilavampi. Pystyt lavat. Hyvät takakulmaukset. Turkki ei parhaassa kunnossa. Liikkeet ahtaat takaa ja löysät edestä. Lyhyt etuaskel. Luonne saisi olla avoimempi."

Siskokset Ella ja Essi

Näyttelyreissulta palattuamme isäntä kävi ensi viikon taippareita ajatellen vetämässä fasaanin laahausjäljen metsään. Lähdimme Ellan kanssa perässä, ja se on kuulkaa semmoinen juttu, että tässä vaiheessa tuli todistettua että kun asia on Tarpeeksi Mielenkiintoinen, niin yksi pieni valeraskaus ei haittaa. Heti jäljen alussa tyttö terästyi ja alkoi mennä eteenpäin kuin veturi. Teemu oikein hengästyi, eikä meikäläinen edes pysynyt perässä, kun tehtäväni oli samalla poimia reitin merkanneet pyykkipojat pois. Että sillälailla. Pitäkää kehänne näyttelijät, tuumi spanieli kun jälkeä seurasi.
Jäljen päässä ollut fasaani oli mielenkiintoinen, ja kukon suuresta koosta huolimatta tyttö toi sen isännälle. Tämän jälkeinen metsälenkki mentiin iloisissa tunnelmissa, Ella touhotti menemään ilman mitään masennusoireita.

Maanantaina Ella oli vielä reippaampi, ja eilisissä treeneissä jouduin jo juoksemaan tosissaan - näyttää siis sille että valeraskausoireet on loppumaan päin. Jipii!
Eilen kotipäivällä terassilta löytyi Luontoäidin taidonnäyte, kirjoukonkorento. Ajatella että näitä kauniita otuksia on ollut jo dinosaurusten aikaan. Aivan upeat värit, ja varsinkin silmät on niin erikoiset että niihin voi upota. 

Kirjoukonkorento (Aeshna cyanea)