Mitäs me agiliitäjät, Purinan kisakertomus

Lahjattomat harjoittelee, sanotaan.
Ja me ollaan harjoiteltu, lahjoja kun ei ole =o)
Tänään suunnattiin Purina Arenan Syysskaboihin, hyvillä mielin, muttei kovin suurin odotuksin. Viime viikon kisamenestys oli kertakaikkiaan Mahtava, mutta ainakin omasta mielestäni vähän niinkuin vahinko..
Olin ilmoittautunut kolmeen starttiin, 2 agilityrataa ja yksi hyppyrata. Ilmoittautuessa jo pohdin että kolmas rata saattaa olla liikaa Ellalle, mutta päätin kuitenkin osallistua.
Ekana ohjelmassa sisällä kisattu agilityrata. Tuomarina Zeljko Gora (Kroatia). Rata oli tosi kivan oloinen, selkeä, muutamalla haastavalla paikalla maustettuna. Lähdin starttiin luottavaisena, mutta kepeille mentäessä päädyin jotenkin suunnitelman vastaisesti keppien väärälle puolen. Ellakin huomasi että nyt meni emännällä pasmat sekaisin, ja pujottelu meni pieleen. Enkä edes saanut korjattua keppejä uudelleen; koira hermostui sen verran että alkoi ihan haukahtelemaan. Otin koiran haltuun puutteellisin pujoitteluin, ja päätin vaan jatkaa radan loppuun saakka. Loppumatkan Ella suoritti kuin unelma, vauhdikkaasti ja tarkasti. Oma mokani harmitti ihan suunnattomasti, mutta mieli oli muuten hyvä, kun yhteistyö koiran kanssa meni sulavasti.

Välissä pikabreikki, ja seuraavalle radalle. Tällä kertaa vuorossa hyppyrata ulkokentällä, tuomarina Hans Fried (Itävalta). Tämäkin rata vaikutti kivalle. Ihanneaika 40 sekuntia vaikutti haastelliselle, ja muutamassa kohdassa rataantutustumisessa arvoin parin eri ohjauskuvion välillä. Yritin miettiä parasta mahdollista ohjausta Ellaa ajatellen. Tässä huomaa oman kehittymisen, pikkuhiljaa alkaa ymmärtää riskikohdat, ja alkaa hakemaan vaihtoehtoisia ohjauksia.
Sitten eikun starttaamaan. Ella teki mielettömän tarkkaa työtä, joten minä saatoin keskittyä rataan täysillä. Yhteinen suoritukseme liiteli eteenpäin kuin tanssi, tuloksena puhdas 0-suoritus alle ihanneajan! (Meidän aika 36.74, ihanne 40sec). Voi sitä riemua kun päästiin maaliin! Ihan mieletöntä! Unohdin kaikki hillityt käyttäytymissäännöt ja tuuletin oikein kunnolla. Tuomariakin nauratti, ja hänkin yhtyi tuuletukseen ;o)

Ou jee! Taas pikainen pissatus, ja vikan agilityradan rataantutustuminen alkoi juuri kun saavuin takaisin. Tällä kertaa tuomarina oli Mia Laamanen. Tämäkin rata vaikutti mukavalle, mutta pohdiskelin yhä että miten Ella mahtaa jaksaa. Radalle lähdettiin, mutta kepeillä tuli taas ongelmia, ja kun en saanut tilannetta korjattua parilla yrittämällä, päätin jättää radan kesken. Ajattelin että on parempi jättää homma kesken, kuin yrittää väkisin mennä jo väsyneen koiran kanssa rataa läpi. Poistuin siis kentältä. Ella hämmästyi mokomaa, ja haukahteli minulle hihnaa noudettaessa, että oishan me vielä voitu mennä..
Mutta siis; kaikenkaikkiaan minulla on ihan mielettömän hyvä fiilis. Tuntuu sille että olemme löytäneet Ellan kanssa yhteisen sävelen, ja että myös koira nauttii.
Niin ja nyt taskussa on toka LUVA 0.
Viimeviikon sijoitus 1. tänään 2. Ei hassumpaa!

PS. Kisoissa oli muuten depytoimassa sukulaistyttö, Fanny (Doniol Your Loyal Welsh) emäntänsä Elinan kanssa. Heillä oli kovasti vauhtia ja menoa, tuloksia ei vielä tullut, mutta pääasia että hauskaa oli!