Aikainen herätys lauantai-aamuna ei tunnu hyvälle. Koskaan. Viikonloppuna ihmisen pitää saada nukkua pitkään. Elma-neitikin toteaa että myös pikku spanieli tarvitsee kauneusunensa, myöhäinen herätys toimii myös koiralle.
No joo. Lauantai-aamuna meidän piti herätä ajoissa koska ohjelmassa oli agility-kisat. Ja medi ykkösluokka heti ensimmäisenä starttivuorossa. Hakusessa viimeinen luokkavaihtoon tarvittava nollatulos.
Radalle lähtö tuli jotenkin aivan liian hätäisesti, ja minua jännitti aivan tolkuttomasti.
Liikkeelle lähdettiin, ja voi että sitä menoa. Ella teki ihan oman Show:nsa, ja viihdytti yleisöä. Ei puhettakaan että oltaisiin saatu rataa läpi, koira lähti lapasesta kympillä, eikä sitä saanut enää haltuun yrittämälläkään. Mutta voi pojat, että Ellalla oli kivaa.
Toisen walesinspringerspanielin emäntä Anu totesikin, että ei uskoisi että kyseessä oli Ella, niin mielipuolisella vauhdilla tyttö kiiti radalla (siis sillä itse suunnittelemallaan reitillä).
Tämän jälkeen päätin käydä ulkona päästelemässä Elmasta ylimääräisiä höyryjä. Sitten odottelua, ja lähtö toiselle radalle.
Yritän saada koiran ohjattua, mutta jo kolmannelta esteeltä Ella kiertää hypyn, juoksee vauhdilla sen ympäri, ja ympäri ja ympäri. Kertakaikkisen iloisena ja onnellisena. Sitten homma haltuun, hyppy yli esteen ja menoksi. Hypyt on täysin ylimitoitettuja roiskaisuja medikorkeudelle. Keinulta loikka ennenaikaisesti, vauhdilla putkeen, ja ohi puomin.... homma karkaa taas lapasesta. Mutta kyllä Ellalla on HAUSKAA!
Se siitä. Me ollaan Ellan kanssa joko-tai-kisaajia. Tulos on joko hyvä, tai ei tulosta ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti