Ekat kisat agilityn kakkosluokassa - ja heti nollatulos

Tänään ohjelmassa oli Henri Luomalan tuomaroimat agilitykisat, Vantaalla.
Meidän eka startti kakkosluokassa. Minulla odotukset alhaalla, ei ne nollat ykkösissäkään tullut helpolla.
Ensimmäinen rata oli agilityrata. Muutama haasteellinen kohta, mutta ei mitään mikä olisi tuntunut mahdottomalle. Eikun menoksi.
Se haasteellinen kohta on heti kolmos-nelosesteellä. Kolmannen hypyn takana houkuttelee putkenpää, mutta koira pitäisikin saada ohjattua takaisin tulosuuntaan toiselle putkelle. Tässä vaiheessa hidastan koiraa, ja Ella meinaa käydä moikkaamassa tuomarin - mutta sain kuin sainkin koiran takaisin radalle...
Seuraava haaste on puomi. Haluan ottaa alastulon kontaktin kunnolla. Sen edessä suoraan kutsuu taasen yksi putkenpää, mutta ratapa ei jatku sinne, vaan taas täyskäännöksellä takaisin menosuuntaan hypylle. Koira lähtee jo menemään kohti putkea - meikkis kiljaisee, ja tilanne on pelastettu.
Matka jatkuu.
Kolmantena haasteena on pikaspurtin jälkeen tuleva haasteellinen käännös kepeille. Tajuan koiran lähestyvän aivan liian lujaa keppien sisäänmenoa, joten on taas aika kiljaista. Ei ole kaunista tämä meno, mutta taasen saadaan matka jatkumaan. Loppurata meneekin sitten niinkuin pitääkin.
Saavun maaliin ja tajuan että kaikesta häsläyksestä huolimatta tehtiin nollarata! Käsittämätöntä!
Itku meinasi tulla silmistä! Aivan mahtavaa! Eka startti kakkosisssa, ilman odotuksia ja heti nolla?! JEE! Ensin arvelin että oltaisiin menty yliajalle noiden ylimääräisten seikkailujen takia, mutta suoritus alittikin ihanneajan.
Muutkin koirakot tekivät hyvää tulosta, joten luokkavaihtoon oikeuttavalle tulokselle emme päässeet, mutta totta puhuakseni ei se mitään. Olen ihan järjettömän tyytyväinen tulokseen!

Video suorituksesta löytyy Youtubesta.

100 %

Toisena ratana oli hyppyrata (ei kontaktiesteitä). Taas mukavan tuntuinen rata, muutama tiukka paikka, mutta ei mitään liian vaikeaa. Rataantutustumisessakin tuntui hyvälle.

Radan haasteellisimmaksi kohdaksi arvelin puolessa välissä olevan putken, siihen kun suunnattiin putken takaa. Ajattelin tehdä siinnä pakkovalssin, jossa pitäisi antaa koiralle riittävästi tilaa ohjaajan ja putken suun väliin.
Radalla ennen meitä tehtiin monta nollasuoritusta, joten pohdiskelin että nyt täytyy ottaa luja vauhti, jos mielii tuloksille. Päätän vedättää koiraa niin paljon kuin mahdollista. (Tällä Ellaan saadaan vauhtia).
Alkurata tuntui aivan mielettömän hyvälle, yhteispelillä mentiin. Saavuttiin siihen haasteelliselle putken suulle, kaarran takaa, pakkovalssi ja oletan että koira menee putkeen. Oletan.
(älä oleta, vaan OHJAA!")
Tuhannesosa sekunnin liian myöhään tajuan virheeni, ja huomaan koiran syöksyvän kohti seuraavaa putken suuta. Siinnä se sitten oli. Hylkäys.
No eipä siinnä muu auta kuin todeta oma virheensä, ja jatkaa matkaa. Loppumatkastakin Ella tekee niin hienoa työtä ettei auta muuta kuin olla iloinen. Hylkäyksestä huolimatta muu rata oli kertakaikkisen hieno, ja tuntui hyvälle.
Ellalle kunnon palkkiot ja niin se oli ensimmäinen kisa kakkosissa takana. Ja kun kotia lähdettiin, niin isännän toruista huolimatta ("minähän sanoin että anna siinnä putken suulla riittävästi tilaa koiralle") meikkis oli hymy naamalla. Ja luulen että Elmaneitikin pötkötteli häkissään tyytyväisenä päivän työhön.
Aika hyvä startti kakkosissa.
Ensi viikon lopulle ollaan ilmoittauduttu vielä yksiin kisoihin, niitä innolla odottaen...

Tästä linkistä video suorituksesta.

Hienoa työtä kisoissa tekivät myös Ellan eno, Tarmo, ohjaajansa Sintun kanssa. Pari blokkasi ensimmäisen LUVA 0:nsa maxi ykkösten radalta.
Nollaradan (ilman LUVA:a liitelivät myös Ellan siskot: Essi, ohjaajansa Tiinan kanssa ja Pipsa, ohjaajansa Mikan kanssa.
Tästähän voisi vetää johtopäätöksen että meillä on taitava kouluttaja =o)

Kouluttajamme Tiina ja Essi