Tämä aamu avautui aurinkoisena.
Se ei tiedä hyvää kun ohjelmassa on agilitykisat. Jos aurinkoinen paistaa ja on lämmintä, niin Ellalta menee puhti.
Mutta kun on ilmoittauduttu, niin mennään eikä meinata. Yritin pitää Elmaneidin mahdollisimman coolina ennen kisaa, ja vielä juuri ennen kisaa kastelin pikkuneidin mahan että tyttö olisi edes vähän viileämpi. Kentän laidalla vuoroa odotellessa kiihdyttelin Ellaa kannustaen, ja huomasin suureksi ihmetyksekseni että tytöllähän on menohaluja! Ella oikein alkoi itkemään että mennään jo! WAU!
Radat olivat tuomariharjoittelija Janne Karstusen käsialaa, varsinaisena tuomarina toimi Anne Savioja.
Ekan radan alku oli kaksi suoraa hyppyä ja putki. Putken suu oli puomin alla, hiukan haasteellisesti. Ellan mielestä puomi on ihan ykkönen, joten siinnä oli eka vaaran paikka. Pitää pitää huoli siitä että koira menee putkeen eikä puomille (jo aikaa sitten olen todennut että putkelle olisi pitänyt valita muu sana kuin putki. Putki-puomi-putki. Sanat on ihan liian lähellä toisiaan....)
No. Asettauduin rauhallisesti paikalleni, ja kutsuin koiran kakkoshypyn vierestä. Lähden pinkomaan kohti putkensuuta varmistaakseni sisäänmenon. Käännän katseeni taakse - koiraa ei näy. Ei näy, koska se on hakenut pois linjalta - täysin sivulta olevan A-esteen! Sieltä se katselee tuomaria häntä heiluen!
Kutsun Ellan takaisin radalle, ja mennään! Koira tekee ihan järjettömän kovalla vauhdilla hommia. Radalla on haastellinen putkeenmeno, johon olin ajatellut tekeväni sujuvan pakkovalssin. Mutta huomaan jo aikaa ennen, etten ikinä tule ehtimään sinne - Ellan vauhti on sitä myöten luja. Juoksen minkä jaloistani pääsen ja epätoivoisesti keilaan koiran putkeen käänteisestä kulmasta: Ja se menee sinne! YES! Yes yes yes! Ei muuta kuin menoksi. Rata on ollut hylätty jo alkumetreistä (se A-este kun ei kuulunut rataan), mutta meininki on Hyvä! Ihan mieletön vauhti tytöllä.
Toiselle radalle (tämäkin oli agilityrata) lähdettäessä osaan jo suunnitella omatkin tekemiset sitä myöten että tänään mennään. Rata oli haastellinen, mutta ei mahdoton. Fiilis hyvä ja vauhti mieletön. Ella teki taas hienoa työtä. Kepeille meno tuli haastellisesti muurin jälkeen. Yritin hidastaa koiraa oikean sisäänmenon takaamiseksi, mutta pieleen meni. Korjauksen jälkeen rata jatkui, mutta sitten minulle tuli joku sadasosasekunnin blackout, ja unohdin radan! DARN! Huusin jopa ääneen että "Minä unohdin radan!". Sitten rata palautui mieleen, ja jatkettiin. Hienosti ja kauniisti, jopa lopun vaikeammat kiepautukset! Kehuin Ellaa ja tyttö oli aivan tohkeissaan! Sain jopa äänikommentteja koiralta!
Ella oli siis tänään aivan ihana. Intopiukeena menossa kentälle, teki hienoa työtä (no se a:n poimiminen oli ehkä walesimainen hauskuutustemppu, ja niitä ei lasketa ;o))
Aivan mahtava kisa - näin sen pitäisi mennä! Tulokset jäi tulematta, mutta jos suunta on tämä, niin antaa mennä vaan! Vauhtia, jes!
Huomenna vuorossa HSKH:n mestaruuskisat, saas nähdä miten meidän käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti