torstai 29. elokuuta 2013

Elämän kipeät opetukset

Sienikausi on alkanut, joten me ollaan tyttöjen kanssa käyty sienimetsällä töiden jälkeen. Siinnä samassa ollaan otettu Lilille tärkeitä rauhoittumisharjoituksia. Vaikka metsässä tekisi mieli kohlata hullun lailla, mieltä vailla, niin välillä sitä vaan istutaan mättäällä eikä tehdä Mitään. Ei siis mitään. Istutaan vaan ja ihmetellään. En sano koirille mitään, mutta hetken päästä molemmat neidit tulevat viereen istumaan tai makaamaan. Joten hienosti on mennyt oppi perille. Ja sitten kun mamma lopulta suvaitsee lähteä liikkeelle, niin saatetaan lähteä mukaan.

Mitäs me mangustit

Ella Pitkäkieli

Eikä Lilikään jää kakkoseksi
Tässä päivänä sitten oltiin sienijahdissa. Suunta oli pikkuhiljaa jo kohti kotia. Olin löytänyt apajan, jossa kökin sieniä puhdistellen (tosi sienestäjähän putsaa sienet metsässä eikä kotona). Ella istui vieressä, ja Lili pyöri lähellä tavalliseen tapaansa. Sitten yht'äkkiä Lili syöksyi kiinni minun selkään, ja alamäessä kun oltiin, hetken kuluttua sivulle. Käytös rupesi minua ihmetyttämään, ja huomasinkin että pikkuneiti puri raivokkaasti kylkeään. Tai ei varsinaisesti kylkeä, vaan siinnä kipeästi purevaa ampiaista. Ja olihan sen pikkuneidin kimpussa enemmän kuin yksi amppari, taisi olla kuusi kaikenkaikkiaan. Hylkäsin sienet ja aloin pelastusoperaatioon. Vaan eipä siinnä kerennyt kauaa olla, kun pääsi emännältäkin huuto! Perhanan ampparit hyökkäsi minun kimppuun! Ja sitten oli vuorossa Ella! Siinnä vaiheessa totesin että nyt tytsit menoksi, tähän ei jäädä ihmettelemään!
Jalka tykyttävänä poltellen sitten lompsin kohti kotia. Ja kun positiivisiä puolia haetaan, niin ette voi uskoa kuinka tiivis seuraaminen pikkuneidillä oli. Ensin piti päästä mamman syliin toipumaan, ja sen jälkeen oli NIIN tiukka seuraaminen ettei ikinä. Pikkuneiti oli liimaantunut minun vasempaan pohkeeseen kuin takiainen. wautsi! Tuollaista käytöstä kun olisi normaalisti, niin voisi olla ylpeä.
Nyt Lilillä tahtoo olla täysi vauhti päällä, ja silloin voi olla pikkaisen hankalaa muistaa ohjaajan seuraaminen.
Ihan kiva saalis työpäivän jälkeen

1 kommentti:

  1. Kyllä on niin kauniita tatteja että! Toivottavasti ei hirveän pitkään jomottanut... :)

    VastaaPoista