Viikonloppuna meillä oli taas tohinaa, kun siskon perhe koirineen tuli kylään. Ella oli ikionnellinen kun pääsi taas seurailemaan isompien koirien touhuja. Tällä kertaa Ossikin oli jo hivenen suvaitsevampi pikkuneitiä kohtaan, jossain vaiheessa pari makoili matolla niin että Ellan pää kellotti Ossin takaliston päällä =o)Minä taasen olin ikionnellinen että en lähtenyt mukaan sunnuntain metsälenkille, sillä palattuaan porukka kertoili innoissaan nähneensä 4 kyykäärmettä. Ällö ja yökötys. Minä kun en pelkää mitään maailmassa niin paljon kuin käärmeitä. Mitenkähän minä nyt enää uskallan lähteä tuonne ulos? Ja miten pikkuneidille voi opettaa että jos näkee käärmeen niin pakoon ja lujaa?
Niin, nähtiinhän me Ellan kanssa yksi kyy tuossa ihan lähellä tien varressa. Katselin juuri penkkaa ja manailin kun ihmiset ei osaa kerätä koiriensa jätöksiä, kun tajusin että kakkaläjän vieressä oli iso kyy. Ja säikähdin tietty ihan hirveästi, ja kirmasin karkuun. Ellakin taisi huomata että nyt tuli mammalle joku paha, kun se ilmaisi heti haluavansa syliin...
Ai niin, olenko muuten kertonut että me saimme uudet naapurit? Ja että heillä on 18 viikkoinen koiranpentu? Joka on jotakuinkin puolet isompi kuin meidän pikkuneiti =o)
Siinnä sitä nyt ollaan haisteltu aidan läpi toisiaan. Kun Rea juoksee vauhdilla kohti aitaa, niin Ellalla meinaa mennä pupu pöksyyn. Tyttö saa hirveät hepulit, juoksee pari rundia omenapuun ympäri ja menee sitten heiluttamaan häntää aidan viereen. Hauska seurata näiden touhuja. Pitäisi ottaa joku päivä koirat samalle pihalle, jotta pääsisivät kunnolla tutustumaan toisiinsa.
Tänään olen ollut Ellan kanssa kotinaisena. Eilen illalla nimittäin tytön peräpää alkoi rutajamaan niin että meillä meinasi tehdä pahaa nukkua samassa huoneessa. Yöllä n. kahden aikaan heräsin siihen kun kuului sanomalehden repimisääntä. Laitoin valot heti päälle, ja näinhän se oli että Ellalta oli tullut löysät sanomalehdelle. Neiti kai yritti repiä hesarista peittoa läjän päälle kun repi lehteä. No eipä siinnä muuta kuin tyttöä ulos ja lehdet vaihtoon. Loppuyö menikin ihan ongelmitta. Tänään aamulla vatsa näytti olevan ok, mutta joskus puolenpäivän aikaan tyttö raapi ovea ja vinkui että nyt tartteis päästä. Joten näyttää sille että tänään meillä paastotaan. Onneksi tyttö näyttää muuten olevan oma itsensä, ja vesikin maistuu. Annoin Ellalle myös maitohappokapselin veteen liotettuna, ja hyvin tuo maistui. Toivotaan että vatsa toipuu nopeasti.
Viikonloppuna olisikin sitten tarkoitus suunnata Springeripäivien kautta lomille, toivotaan että kelit vähän paranee ennen sitä, sillä meillä on ohjelmassa telttamajoitusta =o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti