Terminaattori ja Imperiumin Vastaisku

Tänä aamuna ensitöikseni meinasin kirjoittaa blogiin kuulumisia, kun ei vaan ole ehtinyt kirjoitella. Mutta, hommassa oli sellainen pieni mutta että adsl boxi oli aivan mykkä. Ei valon valoa, ei mitään.

Muutaman sekunnin pohdinnan jälkeen muistin, että eilen kun lähdin kotoa, niin minulla oli jäänyt olohuoneen koiraportti avoimeksi. Portin tarkoituksena on estää Ellan pääsy huoneeseen silloin kun emme ole kotona. Muualla tilat on tehty sellaisiksi että pikkuneiti ei pääse tekemään (ainakaan hirveän kovaa) tuhoa.

Olohuoneessa on paljon vastustamattoman ihania asioita; sohva, stereot, viritinvahvistin ja paljon johtoja. Ja johdothan olivatten saaneet kyytiä. Yksi kännykän laturinjohto oli purtu kokonaan poikki ja adsl purkin virtajohtokin näytti saaneen kovaa kyytiä. En tiedä lieneekö pikkuneiti saanut kovan tällin, hengissä tuo ainakin vielä on.

Minulla oli muuten menneinä vuosina pieni turkiskani. Sekin oli erikoistunut virtajohtojen pureskeluun. Siitä syystä minäkin olen saanut täydet 230 volttia useampaan otteeseen. näkyyköhän se päällepäin..?

No, nyt johto on korjattu, ja yhteydet toimii.

Mitä muuta kivaa tällä viikolla..?

Kuten olen kirjoitellut, meidän agility treenit on mennyt vähän niin ja näin. Ella ei oikein ole innostunut. Kentälle tuleminen ja siellä oleminen on kyllä ollut kivaa, mutta sen jälkeen maahan valuneet namipalat ovat vieneet täyden huomion. Päätin siis tällä viikolla tehdä Imperiumin Vastaiskun ja varustauduin kentälle Ellan lempiherkun, keitetyn kanan kanssa. Ja voi pojat, että ero oli huomattava. Nyt neiti oli aivan innoissaan ja meillä oli hyvin onnistuneet treenit.

Tällä kertaa päästiin jo kokeilemaan tilannetta jossa oli kaksi estettä (rengas ja putki) peräkkäin, ja sekin onnistui suureksi ihmeekseni hienosti. Tähän oli suurena apuna kouluttajamme Tiinan ohjeistus, nimittäin minä olen mennyt liian vauhdilla eteenpäin. Nyt kun otin vähän hitaammin, niin Ella teki hienosti sen mitä sen pitäisi.

Treenien jälkeen oli taas aikaa painia sisarusten kanssa. Nyt huomaa että pentujen raivokas leikki on saanut hienostuneempia muotoja, pennuista on kehittymässä hienoja pikkukoiria. Välillä voidaan vaikka vaan lepäillä apilaniityillä ja nauttia yhdessäolosta.

Meidän pikkuneiti on muuten erityisen hassun näköinen juuri nyt, kun hampaat vaihtuu. Edestä on ylhäältä ja alhaalta samanaikaisesti vaihtumassa hampaat niin, että keskellä on kaksi hammasta ja näiden molemmin puolin on tyhjät kolot =o) Melkoinen harvahammas siis. Pohdiskelin tässä että mihinkähän ne putoavat hampaat oikein menee, kun niitä ei ole näkynyt. Eilen sitten löysin olohuoneen matolta pienenpienen hampaan =o) Todella pienen ja terävän.