tiistai 12. tammikuuta 2010

Kaiken maailman koneita

Viikko sitten tiistaina minulla olin menossa palaveriin, neukkariin joka oli noin 4 metrin päässä työpisteestäni. Kiireessä sulloin kannettavan laukkuun, ja laukun kainaloon. Kaksi metriä työpisteeltäni tunsin jonkin liukuvan, ja kuulin kolahduksen. Sekunnin murto-osassa tajusin mitä tapahtui, läppärihän se liukui laukusta ja lattialle. Saattaapi olla että huuliltani purkautui sanoja jotka eivät ole painokelpoisia, ja että tapahtuma keräsi kovasti huomiota. On yleisesti tunnettua, että kovalevyllä varustetut tekniset vempeleet eivät tykkää kolahduksista, tiputuksista puhumattakaan. Avasin koneen varovasti, näytölle tuli teksti "disk error". Tyhmyyttäni manaillen kiikutin koneen IT osastolle - ja viikko tapahtuman jälkeen kirjoitan tätä tekstiä lainakoneella. Omasta koneestani ei ole enää eläjäksi. Kovalevyn pelastusoperaatio on yhä käynnissä, saa nähdä miten koneella olleelle tiedolle käy.
"Pitikö olla hoppu, nyt se on leikin loppu", soi päässäni.
Jos hyviä puolia pitää hakemalla hakea, niin saahan tässä uuden koneen jonkun viikon päästä. Sen toimintakuntoon (omat asetukset ja tarvittavat ohjelmat) ottaneen puolisen vuotta. Onneksi tuli kesällä hankittua erillinen ulkoinen kovalevy. Työasioita sinne en ole laittanut, vaan kaikista tärkeimmät, eli omat valokuvat. Olisi ollut melkoinen menetys jos kaikki valokuvat olisivat menneet taivaan tuuliin. Pikku Elmerin vauvakuvat ja muuta nostalgista. Blogissa on joistain kuvista pienennetyt versiot, mutta tietenkin vain murto-osa kokonaisuudesta.
Viikonloppuna osallistuttiin koko perheen voimin Jangas pentuetapaamiseen. Olipa mukava nähdä niin monta tuttua ja tuntematonta naamaa, jota yhdisti rakkaus pieniin pisamanaamoihin. Ohjelmaakin oli, ensiksi osallistuttiin Ellan kanssa Berit Niemen ohjaamalle TOKO tunnille. Ellalla on vieläkin valeraskauden aiheuttamia oireita, ja täytyy sanoa että helppoa ei ollut. Tytön mielekiintoa kun ei tahtonut saada herätettyä millään ohjaajaan, taikka yhdessä tekemiseen, ympärillä kun oli vaikka mitä mielenkiintoista.
No lopulta hommassa päästiin eteenpäin, ja sainkin paljon hyviä vinkkejä treenaamiseen. Tuli taas hämmästeltyä, että miten vaikeita yksinkertaiselta näyttävät ja tuntuvat asiat saattavatkin olla, ja nimenomaan ohjaajalle. Kotonakin ollaan jo harjoiteltu Beritin oppien mukaan, mutta yhä on ongelmia oman kropan hallinnassa. Lisää harjoitusta siis =o)
Tämän jälkeen seurattiin muiden harjoituksia TOKO ja agility areenoilla. Agilityssä pääsimme Päivi Männistön ohjaukseen. Sain innostettua Ellan yllättävänkin pirteään toimintaan valeraskaudesta huolimatta. Ella odotti lähtökäskyä aivan käsittämättömän hienosti. Sain mennä ohjaamaan hyvinkin kauas alusta, joka antoi minulle mahdollisuuden olla siellä missä tukea eniten kaivattiin. Minusta oli yllättävää miten kaukana voin olla koirasta ilman ongelmia. Käskyn saatuaan Ella sinkosi eteenpäin kuin ohjus, koska edessä oli yhden esteen jälkeen putki - joka tuntui olevan Ellan lemppari. Tosin valeraskauden pahimpaan aikaan edes putki ei saanut tyttöä innostumaan. Hypyissä tytöllä ei ollut yhtä suurta intoa, vaikka ne suoritettiinkin. Minä varauduin rataan namien lisäksi uudella vinkulelulla, joka saikin hienosti vipinää pikku kinttuihin.
Teemu osallistui myös Pauli Sarsaman metsästyskoulutukseen, meidän tyttöjen huiliessa agilityn jälkeen. Päivän päätteeksi tehtiin Ellalle myös helppo jälki fasaanilla. Sitä ennen kuitenkin poseerattiin kuvissa (vaikka Elmeri olikin sitä mieltä että ei ole samaa porukkaa muiden kanssa) ja osallistuttiin näyttelykoulutukseen. Ellalle pitää tehdä kovasti käsittelyharjoituksia, jotta hampaiden katsomisesta ja muusta tulisi luontevaa. En tiedä johtuuko tytön tämänhetkinen arastelu iästä, valeraskaudesta vai jostain muusta. Olenkin pyytänyt tuttuja ja vähemmän tuttuja ihmisiä katsastamaan Ellan hampaat.
Kuviakin olisi, mutta niitä ei saa ulos kamerasta ennenkuin saan sen uuden koneen (lainakoneelle kun en voi asennella kameran vaatimia ohjelmia). Kärsivällisyys on hyve, sanotaan.
Mistä tulikin mieleeni, että Pleikkarin osto miehelle joululahjaksi ei ehkä ollut hyvä juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti