Olen tässä pohtinut, että kuinka kauan tätä valeraskautta voi oikein kestää? Tuntuu että juoksuista on kulunut jo iäisyys. Milloin sen oman pirteän koiran saa takaisin?
Ella on yhä väsynyt ja haluton miltei kaikkeen. Lenkille lähdetään, mutta heti kun pissat ja kakat on tehty (ja ne tulee nopeasti), pitäisi kääntyä takaisin kotiinpäin. Möröille pitää murista ja haukahdella (möröksi luetaan suurinpiirtein mikä tahansa kolahdus tai ääni ulkoa), ja vieraita ihmisiä pitää arastella.
Metsässä tyttö sentään intoutuu juoksemaan ja haistelemaan hajuja, joita pupujussit, peurat ja muut metsän eläimet ovat jättäneet jälkeensä. Tänään Ella tosin jo näytti palautumisen merkkejä, kun jaksoi leikkiä kanssani isännän paidasta tehdyn lelun kanssa pitkän tovin.
Muuten ollaan eletty tavalliseen tapaan, aamulla ulos koiran kanssa, töihin, iltapäivällä kotiin, koiran kanssa ulos, hengailua, iltapissit ja nukkumaan... ja sama uusiksi seuraavana päivänä.
Voi kun tulisi jo kesä! Ja ollappa pidemmät lomat, että saisi olla öllötellä. Tämä talvi on kyllä ollut sinänsä kiva, kun on kunnolla lunta, mutta kuitenkin; kesän lapsi mä oon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti