Jos yhtään osaan tulkita koiraa oikein, niin Ellan kuvitteelliset vauvat ovat nyt syntyneet. Tytön käyttäytyminen on muuttunut; ihmisten arastelu, jota on esiintynyt viime aikoina, on vaihtunut Pikku Spanielin uteliaaseen ja innostuneeseen vastaanottoon. Vinkulelu sai Ellan itkeskelemään siihen tyyliin, että katsoin parhaaksi piilottaa sen yläkomeroon. Pesän (nylonhäkki) pehmusteet on kuoputettu ja ruoputettu Ellalle mieluisaan järjestykseen. Tyttö on huomattavasti pirteämpi kuin menneinä viikkoina, vaikkakin lenkiltä pitäisi päästä kotiin vielä nopeasti. Metsälenkit kuitenkin maistuu, onhan siellä paljon hienoja hajuja spanielin haisteltavaksi.
Eilen pohdiskelin syntyjä syviä. Pitää sitä ihmisen olla latvasta vajaa, kun aamu kahdeksalta raahautuu jääkylmään halliin puuhailemaan agilitykisoihin ratamieheksi. Kotoa lähtiessä auton lämpömittari näytti -25 astetta. Brr. Kentänlaittopuuhissakaan ei tullut lämmin, saatikka siinnä vaiheessa kun seisot kentän laidalla silmä kovana tarkaten koirien menoa, valmiina korjaamaan pudonneita rimoja. Siinnä oli kuulkaa varpaat jäässä, kun puolenpäivän jälkeen tuli työvuoro täyteen. Kotia päästyä piti käpertyä sohvalle viltin alle lukemaan Salme Mujusen "Tie Tottelevaisuusvalioksi" -kirjaa. Ei puhettakaan että olisi huvittanut lähteä koiran kanssa ulos. Pari tuntia piti ladata akkuja ennen lähtöä. Sitten käytiin kivalla metsälenkillä.
Tänään oli siitä mukava päivä, että sain uuden kannettavan tuhoutuneen tilalle. Päivä onkin kulunut ohjelmia asennellen ja asetuksia muutellen. Kameran ohjelmat on vielä asennusta vailla, mutta eiköhän sitä kohta saada taas kuviakin blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti