Mutta tänään siis yhtälailla kaunis, aurinkoinen keli, ja about 5 astetta pakkasta. Otimme sukset menopeliksi ja suuntasimme metsään.
Hiihtelimme omia, ja välillä vähän peuran-polkujakin pitkin, melkein kaksi tuntia. Ella mennä touhotti iloisena vaikkakin tassuihin paakkuntuva lumi vähän jarrutti menoa.
Metsässä oli paikoin oikein highway:itä, kun peurat olivat matkanneet samaa polkua ruokintapaikalle. Vaikka jälkiä olikin, niin itse eläimet pysyttelivät näkymättömissä.
Ja mukavaa oli. Mutta saas nähdä miten kroppa kestää tämän illan step-jumpan hiihdon jälkeen...
Aiemmin tällä viikolla agilitytreeneissä tehtiin kakkos-luokan rataharjoitusta. Ekalla yrittämällä ohjasin Ellan ulos radalta (käteni osoitti ihan käsittämättömän laajasti vasemmalle, vaikka etenemä piti olla oikealle... ). Koira seurasi ohjausta hienosti, mukaanlukien sen ulos-ohjauksen. Vauhti oli hivenen hiljaisempaa kuin viime aikoina. Lienee juoksujen jälkeistä vaisuutta.
Tokalla yrittämällä kokosin itseni, ja tehtiin oikein hieno ja puhdas ratasuoritus. Nyt pitäisi ottaa tehostetusti kontaktitreenejä ja pujottelussakin on vielä hieromista.
Seuraaviin kisoihin on jo ilmoittauduttu. Tavoitteena puhdas rata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti