Toko. Niinpä.
Lajin harjoitteluun ei periaatteessa tarvita suuria, mutta siltikin se tuntuu niin vaikealta. Aloittaminen näet. Se, että viitsisi alkaa harjoittelemaan, ja että jaksaisi työstää asioita.Siinnä tahtoo käydä niin että harjoittelut jää pelkälle perustottelevaisuuden tasolle.
Edellä olevasta voi päätellä että meidän harjoitukset on jääneet taka-alalle. Niinkin heikoilla ollaan, että kun tänään ennen vuoden ekoja treenejä (parempi myöhään kun ei milloinkaan..?) otin pienet etukäteissulkeiset, niin Ella ei osannut edes istua käskystä. Khöm. Ja huppista!
No, ei siinnä muuta auttanut kun lähteä harjoituksiin. Treenejä jatkettiin Katja Karhisen ohjauksessa pienellä ryhmällä, jonka kanssa treenattiin jo syksyllä.
Porukka koostuu erilaisista paimenkoirista ja sitten joukossa on yksi walesinspringerspanieli.
Ja jos sitä springeriä ei ihan ulkonäön perusteella erottaisi joukosta, niin käytös sen kuitenkin paljastaa.
Ella tulee ja menee Ellamaiseen tapaan - kaikessa rauhassa ja vähän poissa olevan oloisena. Vierasta kenttää pitää ihmetellä ja haistella. Näistä lähdetään.
Suureksi yllätyksekseni pienen tapailun jälkeen tapahtuu kummia. Tyttö muistaa sittenkin mistä on kyse. Seuraamisen harjoitteluun saisi käyttää aikaa ja oivallusta, Ella tahtoo tulla perässä sivulla kulkemisen sijaan. Mutta moni muu asia menee hienosti. Sain uusia ohjeita hypyn jälkeiseen paikallaanolon harjoitteluun (Ella hyppää nätisti, jää paikoilleen - mutta on herkkä liikkumaan siinnä vaiheessa kun minun pitäisi siirtyä koiran viereen). Uusin ohjein hetken harjoittelun jälkeen koira pysyi liimattuna paikallaan "seiso"-käskyllä. (Tätä piti kotonakin demonstroida, sillä isäntä on täysin vakuuttunut että koira ei osaa koko komentoa)...
Luoksetuloon saatiin vauhtia kun emäntä katosi näkyvistä, ja paikallaanolokin sujui mallikkaasti (tässä meidän haasteena yleensä on se hetki kun koiran luo on palattu, Ella nousee herkästi istumaan ennen käskyä). Tähänkin olen saanut Katjalta ohjeistusta, jota pitäisi nyt harjoitella.
Mutta siis kaiken kaikkiaan, olin positiivisesti yllättynyt treenien kulusta, meni paremmin kuin mitä odotin. Mahtavaa!
Siitä tulikin mieleeni että josko sitä alkaisi katselemaan seuraavaa koetta...
...ja kun Ella muutenkin on nykyään reippaampi, eikä arastele luoksepäästävyydessäkään, niin pitäisiköhän sitä katsella joku sopiva näyttelykin...
Mistä mieleeni putkahti kun tässä päivänä eräänä juttelin Elinan kanssa Fannystä; joku tuomari oli ollut sitä mieltä että koira, (joka on yhtälailla pilkukas kuin meidän Ella) on värivirheellinen, kun sillä on liikaa pilkkuja! Värivirheellinen! Mihin sitä nyt spanieli pilkuistaan pääsisi???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti